keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Good morning!

Enpäs sit eilen ehtinyt blogin pariin, kun oli muuta puuhaa. Kävin syömässä pitkästä aikaa Sevillassa sekä sit sen jälkeen katsomassa uusimman Bondin. Ruoka oli hyvää, leffa viihdyttävä eikä seurassakaan ollut valittamista ;) Valitettavasti kuitenkin kuvia eiliseltä ei ole, sillä a. kamera vaan unohtu laukun pohjalle sekä b. en ehkä halunnut osoittaa omituisuuttani treffiseuralleni kuvaamalla ruokaani...

No kumminkin nyt nautin kauniista aamusta aamupalaa syöden ja Revengea katsoen, ihan parasta. Mähän oon oikeesti ihan onneton syömään aamulla mitään. Oikeestaan mun viimeaikaiset ruokatottumukset on ollut ihan surkeat. Ruoka ei juurikaan maistu, joten huomaan illalla, että päivän ruokavalio on koostunut juurikin ehkä yhdestä jugurtista. Ja kyllä tiedän, että mun pitäisi syödä ja laihtuminen tapahtuu parhaiten järkevästi syömällä eikä syömättömyydellä, mutta hankala sitä ruokaa on väkisinkään tunkea kurkusta alas. Onneksi koskaan ei mee niin huonosti, että sushi ei maistuisi! Tänään siis sushin tekemistä äidin sekä ehkä erään yhteisen ystävämme kanssa. Kuvia operaatiosta tulossa. I promise! Hauskaa lokakuun viimeistä päivää <3


maanantai 29. lokakuuta 2012

Still alive

Anteeksi muutaman viikon hiljaisuudesta, mutta mun elämä on pyörinyt viime viikot kunnallisvaalien, kavereiden, juhlimisen (heh) ympärillä ja inspiraatio tätä blogia kohtaan on ollut melko nollassa. Myöskin oon huomannut kuinka moni tuttu tätä on lukenut mun Kanadan matkan aikana, ja se on pistänyt miettimään, mitä mä oikeestaan uskallan tänne kirjoittaa? Onhan se kiva, että kaverit ja tutut on kiinnostunut mun elämästä, mutta haluanko niiden kaikkien esim. tietävän, jos mulla on huono päivä? Toisaalta tää ei tuntuis mun blogilta ilman mun purkauksia milloin mistäkin. Niinpä taidan sitten kirjoitella niitä henkilökohtaisempiakin juttuja, mutta pitäisi kai hieman miettiä ennen sitä julkaisu -nappulan painamista.

Tuttuun ninnimäiseen tapaan, mun pää on aika sekaisin. En tiedä edelleenkään mitä elämältäni haluan, stressaan ihan pikkuisiakin juttuja, itken nykyisin tosi helposti ja ahdistaa, kun paino ei tipu "riittävän" nopeasti (kaikki heti nyt) ja ainiin, jotain töitäkin pitäisi etsiä. Kaikesta tästä huolimatta oon tällä hetkellä kuitenkin melko onnellinen. Kanada ikäväkin on hiukan helpottunut, eikä tää Suomi oo niin paska paikka. Oon myös saanut kuulla lähes jokaiselta, kuinka paljon onnellisemmalta vaikutan nyt kuin ennen mun Kanadan matkaan. Hassua, mutta kaipa ne on oikeassa.

Jatkossakin täällä on luvassa kaikkea pinnallista, vähemmän pinnallista, sekavaa sekä mun pääkopan purkamista. Huomiseen!

By the way, pitäis varmaan tehdä uusi banneri, kun tää ei oo enää from Canada. :)

maanantai 8. lokakuuta 2012

Home Sweet Home

Keskiviikko illasta asti oon majaillut omassa asunnossani, hassua. Täällä on jotenkin kovin hiljaista, jotten sekoaisi, niin musiikki pauhaa lähes yötä päivää. Unirytmikin on edelleen aivan sekaisin, mutta enköhän mä jo pian mukaudu tähän Suomen rytmiin. Oonkin viilettänyt olevinaan koko ajan jossain, ja kotona vietetty aika on mennyt siivoamiseen. Nukkuminen on ihan yliarvostetettua! Oon myöskin hieman hihkunut onnesta, kun on taas vaatehuone käytössä, joten jopa asuja on tullut pitkästä aikaa kuvattua.

4.10

 Takki Zara // Neule Zara // Hame H&M // Laukku LV // Kengät Aldo // Korut Asos, Glitter

5.10
 Jakku H&M // Toppi Gina Tricot // Hame H&M // Huivi Burberry // Laukku LV // Kengät Kenkä Mekka // Korut Glitter sekä äidin korulaatikosta ryöstetty

7.10
 Jakku H&M // Paita H&M // Housut Vila // Laukku LV // Kengät Aldo // Korut Forever21, H&M // Panta ?

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Heippa hei

Pikaiset terkut Toronton lentokentältä! Kaikki meni melko ok koirien kanssa, tai no tärkeintä, että kaikki on lennolla mukana. Nyt mussutan Haribon nallekarkkeja ja odotan, että pääsen koneeseen nukkumaan. Olo on melko kuollut, oon vaan jotenkin stressannut ihan hirveesti, että koirien lennot on ok, boksit on ok yms. Nyt seuraavaksi sit stressataan Amsterdamin kentällä, että koirat siirtyy Helsingin koneeseen. Voitte vaan uskoa, että piinaan henkilökuntaa ja en nouse siihen koneeseen ennen kuin mulla on tieto, että koirat on koneessa.

Tosiaan kaikki meni koirien kanssa loistavasti ennen kuin oli aika maksaa. Voitteko ymmärtää, että näin isolla kansainvälisellä kentällä ei ollut käytössä sirunlukijaa, vaan sellanen tietokoneen näppiksen yhteydessä oleva, josta kortti vedetään (ah, niin tarkat termit). Well, no eipä toimi lähes mitkään uudet kortit sen kanssa. Paniikki meinasi tulla, kun mut neuvottiin pankkiautomaatille, joka ei sit toiminut. Juoksentelinkin sit ympäri kenttää korkkareissa etsimässä toimivaa automaattia. Onneksi sellanen löytyi ja sain maksettua ne koirat matkaan mukaan.

Ja koska kaikkia varmasti kiinnostaa, niin selviytysin hyvästeistä itkemättä. Tiukkaa teki ja sain tosiaan taistella niitä kyyneliä vastaan... Tiedän kumminkin, ettei nää hyvästit ole lopulliset ja viimeistään 2014 pääsen rutistamaan poikia. <3

Nyt Kanada kiittää ja kuittaa. Seuraavaksi postaukset toivottavasti tosiaan rakkaasta Suomesta. Hauskaa keskiviikkoa Suomeen, kohta mä oon kotona!

Kotiin!

Nyt olisi laukut pakattu, ja ihan kohta pitäisi ottaa nokka kohti lentokenttää. Vaikka oon höpöttänyt tästä lähdöstä jo pidemmän aikaa sekä laskenut päiviä, niin en jotenkin kumminkaan voi käsittää, että tää oli nyt tässä. Miten aika meneekin välillä ehkä vähän liiankin nopeasti. Kyynelkanavia on viime päivinä availtu ahkerasti, ja tuskinpa selviän lentokentälläkään itkemättä. Myöskin tän viimeaikaisen Ninnin tuntien Helsinki-Vantaa saa osansa myös mun kyynelehtimisestä.


Eilen vietin mukavat klo 10-16 kolmella eri eläinlääkärillä edestakaisin ravaten sekä sitten autossa istuen. Koirien paperit pitäisi olla kunnossa, ja nyt sitten jännitetään pääsekö yks koira reissuun mukaan, sillä KLM ei ole lupailuista huolimatta laittanut vahvistusta sen lennosta mun s-postiin. Mutta hei, olisihan tää matkustaminen liian helppoa, jos ei tarvitsisi yhtään panikoida. Hassua, että keskiviikkona viiden jälkeen iltapäivällä oon jo Suomessa, hui! Seuraava postaus tuleekin sitten Suomesta, kunhan kaikelta kiireeltä ehdin blogin pariin. Torstai menee asioilla juostessa, perjantaina tupareissa sekä synttäreillä, lauantaina makaan lähes kuolleena kumminkin kotona, joten blogger aukeaa viimeistään silloin. Pitäkää peukkuja pystyssä, että kaikki koirat saadaan koneeseen!

Mulla on muuten kyllä ihan paras äiti! Se tulee hakemaan mua lentokentältä, sekä se on imuroinut mun asunnon ja täyttänyt jääkaapin. Kiitos äiti <3