sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Ei mekkoa

Pakko taas vähän avautua, kun sauhu nousee korvista. Tilasin Nellyltä mekon mun lokakuisille synttäreille sekä parit alushousut mun Suomen osoitteeseen. No, mulle tuli sit sieltä viesti, että paketti lähetetty ja blaa blaa blaa. Pakettia tai saapumisilmoitusta ei kumminkaan kuulunut, ja kun asiaa kysyttiin sanottiin, että heillä ei ole paketista mitään lähetystietoja eli ei voida jäljittää. Postistahan nyt mitään pakettia ei löydy ilman tietoja, joten ei osattu sanoa onko se siellä niiden hyllyssä. Nellystä sanottiin, että jos paketti on postissa ja sitä ei haeta se palautuu heille ja he laittaa sit sen paketin uudestaan matkaan.

Huomasin nyt, että tililleni oli palautunut rahaa Nellyltä ilman mitään viestiä. Ajattelin, että hienoa paketti on palautunut sinne ja nyt he urpot on palauttanut mun rahat sen sijaan, että olisivat luvatusti lähettäneet paketin uudestaan. Eikun uudestaan viestiä Nellylle! Sekin mua jo ärsyttää, että sinne ei ole mahdollisuutta soittaa, vaan täytyy laittaa s-postia. Asiasta kyseltäessä vastasi joku jonka luetunymmärtämisessä on selvästi parannettavaa, sillä vastaus oli luokkaa ei hätää he palauttaa rahat mulle. Siis anteeksi mitä, mähän just kysyin, että mikä on tilanne kun rahat ON jo palautettu!

Taas uutta viestiä sinne ja selvisi, että palautetut rahat on mun mekosta, jota ne ei oo koskaan edes lähettänyt, sillä varastosaldo on ollut väärä ja sitä ei oo pystytty mulle toimittaa! Eli en saa sitä mekkoa. Oon siis saatana (anteeksi kielenkäyttöni) turhaan odottanut mekkoa, jota ei ikinä ollut tulossakaan! Ei voitu sitten heti ilmoittaa asiasta.... Mähän olin jo hankkinut korut, laukun, kengät yms. siihen mekkoon.

Eniten tässä siis ärsyttää se, että kun useamman kerran kyselin mun paketista, niin miksi sieltä ei heti sanottu, että sitä mekkoa ei olla pystytty mulle toimittamaan. Korvaukseksi mun Nelly tilille olin saanut 4 euroa, jippii hei! Ai niin, ja ne siinä paketissa olleet alushousut on edelleen kadoksissa ja niistä he tekevät nyt postille katoamisilmoituksen (öö, milläköhän tiedoilla, kun alunperin mulle sanottiin ettei siitä paketista oo tietoja?!). Niistä rahat sitten palautuu joskus mun tilille, ehkä. Nyt oon sit ilman mekkoa ja tuonne Nellyllehän en mun rahoja enää tuhlaa. Klikkailen tieni sitten Asokselle ja tilaan sieltä itselleni mekon.

Nellyhän mainostaa, että toimitus on sen 2-6 arkipäivää, mulle ei kylläkään ole ikinä mikään Nellyn paketti tullut tuossa ajassa... Ilmeisesti ne suositut bloggajat, jotka Nellyä jatkuvasti mainostaa saa hieman eritasoista palvelua kuin minä. Asiakaspalvelussa on kyllä hurjasti parannettavaa kyseisellä puljulla. Onneksi tässä on se pari kuukautta aikaa hankkia joku rätti sinne synttäreilleni.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Gosig Mus

Ootin ihan innoissani pääsyä sunnuntaina Burlingtonin Ikeaan - oikeestaan vaan niiden lihapullien takia. Rakennus ainakin oli yhtä huomiota herättävä (=hirveä), kun kaikki muutkin Ikeat.


Rakas pöytäseurueeni saikin sitten kuunnella mun kritiikkiä Swedish Meatballs -annoksestani. Lihapullat oli tosi vaaleita, samoin kastike oli tosi vaaleaa, perunamuusi omituista koostumukseltaan ja puolukkahilloa naurettavan vähän (oikeesti sitä oli vähän, toi kuvakulma hämää!). Kun toi kastike tulee pussista ja lihapullat pakkasesta, niin voiko olla niin vaikeeta?! No, Suomessa tämä(kin) asia osataan paremmin.


Olin myös ajatellut piristää huonettani uuden päiväpeitteen sekä ehkäpä kasvin voimin, mutta taas meni pieleen. Eipä täällä ollut tietenkään mun haluamaa peitetettä missäkään värissä myynnissä, ja fleece huovat sekä ne "kalliimmat" (en halua laittaa 50 € asiaan, jonka jätän tänne) ei kauheesti innostanut. Niinpä tästä(kin) kiukustuneena ei keltaiseen kassiin päätynyt kuin 3 pientä lelua mun hauvoille. Kukkasetkin ja muut sisustusesineet sai jäädä sinne hyllyille, kun en saanut sitä peittoa. Mä ehkä juuri ja juuri selviän jäljellä olevat pari kuukautta tolla sheltti huovalla... Jätin sitten kaikki ruotsalaiset herkutkin ostamatta, kun kiukutti niin paljon. Jälkeenpäin harmittaa, että jätin sen lihapullapussin ostamatta..... tyhmä mikä tyhmä.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Fergus & Elora

Jotta en jäisi kotiin yksinäni itkemään ihanat Sharon ja Paula raahas mut pois kotoota lauantaina. Aamun ohjelmaan kuului Farmers Marketilla käynti, joka on Milton pääkadulla joka kesälauantai Siellä myydään siis pääsääntöisesti Ontarion alueella kasvatettuja vihanneksia, hedelmiä, marjoja yms. Minkä lisäksi on sitten muutakin tuoretta ruokaa.

Maailman söpöin ja pienin shelttivauveli Heidi

Fiksuina ei sieltä ostettu ruokaa vaan mentiin hakee ah, niin terveellistä Mäkki safkaa. Ihan kyl hyvä, et noi raahas mut ulos ja pakotti syömään, kun ruoka ei yhtään maistunut enkä olisi yksinäni varmaan pahemmin syönyt mitään.


Heitettiin sitten pari meidän mukana ollutta pentua Sharonille & Paulalle, ja mä ihastelin westie vauveleita. Siis ne oli niin söpöjä!


Sen jälkeen otettiin suunta kohti paria läheistä söpöä pikku kaupunkia (onkohan noi edes kaupunkeja?) Fergusta ja Eloraa. Molemmat oli kyllä hurjan kauniita! Ja mä päätin leikkiä kunnolla turistia niiden muiden turistien joukossa.

Ferguksen keskustaa

Joku ääliö turisti ja joki

Tolla alueella on paljon skotlantilaista alkuperää olevia ja siellä järjestetäänkin vuosittain Skotti Festivaalit (jotka on kuulemma isoimmat Skotlannin ulkopuolella järjestettävät). Mä bongasin naisen soittamassa säkkipilliä.

Mä muutan tonne ja musta tulee vaaleanpunaisen nosturin kuljettaja

Elora

Joo, ei mitään kommentoitavaa. PISTE.

Ylpeä suomalainen LCBO:ssa (Liquor Control Board of Ontario).
Bt the way, täällä siis ei myydä mitään alkoholia normi ruokakaupoissa, siis ei yhtään mitään vaan kaikki ostetaan ainakin Ontariossa tuolta LCBO:sta tai sitten The Beer Storesta.


Kun oltiin ekaks kierretty Fergus ja sen jälkeen Elora niin palailtiin ensimmäiseen etsimään ruokapaikkaa. Päädyttiin Goofie Newfieen, jonka terassilta oli upeat näkymät Grand Riveriin (mikähän joki toi on suomeksi, anyway joku lätäkkö). Itse valitsin listalta Buffalo Chicken salaatin, mutta koska muidenkin annokset oli niin herkullisia niin pakkohan nekin oli kuvata. Jäkkäriksi jaettiin palanen Newfie Screech Rum Cakea, nam.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

R.I.P. Dear Vilma

Pikkuinen Vilma mäyriäiseni pääsi tänään parempaan paikkaan - paikkaan, jossa sillä ei ole enää kipuja, jossa se saa haukkua sydämensä kyllyydestä ja jossa sillä on aina ruokaa tarjolla <3 Vilma olisi täyttänyt elokuun ensimmäinen päivä tasan 10 vuotta. Vilma oli toinen ensimmäisistä koiristani, ensimmäinen pk. kääpiömäyräkoirani, ensimmäinen "näyttelytähteni", ensimmäinen (ja ainoa) Suomen muotovalioni, ainoa koiristani joka on läpäissyt PIKA-kokeen, maailman paras ja rakkain pieni meluapina, joka opetti minulle hurjan paljon.

Vilma sairastui luusyöpään, johon ei ole parannuskeinoa ja se on todella kivulias. Kerrankin elämässäni oli pakko ajatella epäitsekkäästi, ajatella mikä on Vilmalla parasta. Olo on täysin tyhjä, kun tietää, ettei kotiin palatessa Vilma haukukaan iloisena ovella ja kiipeä mun syliin. Tiedän, etten olisi voinut auttaa Vilmaa, mutta tuntuu kauhealta, etten ollut sen rinnalla sen viimeisinä hetkinä. Juuri nyt vihaan täällä hemmetin Kanadassa oloani! Haluan kotiin.

Viime yö meni lähes nukkumatta, kun illalla ajattelin ja itkin Vilmaa, yöllä tuli äidiltä viesti, että Vilma on nukutettu ikiuneen ja siinä se loppu yö menikin itkiessä. Aamulla oli pakko ryhdistäytyä ja raahautua kenneliin, vaikkakin kyyneleet tulee silmiin heti asiasta puhuessa tai Vilmaa ajatellessa. Tätä kirjoittaessakin kyyneleet valuvat valtoimenaan.

Mun piti mennä illalla raveihin, mutta näillä yöunilla ja tässä olotilassa en olisi ollut maailman parasta seuraa, joten peruin sen ja jään kotiin suremaan. Yritän huomenna aamulla päästä pois talosta, vaikkakin juuri nyt ajatuskin kauhistuttaa. Ehkä se elämä alkaa pikkuhiljaa näyttää valoisammalta, vaikkei nyt siltä tunnukaan.

Yksi viimeisimmistä kuvista musta ja Vilmasta. En olisi ikinä voinut uskoa, etten näe rakastani enää Kanadan matkan jälkeen. Elämä on niin epäreilua.


Syttyi taivaalle uusi tähti,
koiraenkelinä tästä maailmasta lähti.
Nyt saat juosta lailla tuulen
vihreillä niityillä ajattomuuden.
Tuskaa, kipua, surua ole ei,
uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.
Hyvää matkaa pikkuinen,
täällä sinua ajattelen.


keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Pond 1 - Ninni 0

Tequila on kuullut, että mutakylvyt kaunistaa, joten hän päätti keskiviikon kunniaksi tarjota moisen kylpylähoidon meille molemmille. Fiksuna tyttönä Tequila hyppäsi lampeen, ja koskapa hän on hyvin tottelevainen 6 kk ipana ei hän mun huudoista huolimatta tullut rantaan, vaan vaihtoi aina suuntaa mut nähdessään. Ja meidän lampihan ei ole ihana hiukkapohjainen kirkasvetinen lampi, vaan mutapohjainen ällötys, jonka koko pinta on täynnä jotain vihreää mönjää ja vesi on mudan vuoksi ihastuttavan (paskan)ruskeaa.

Vihdoin neiti päätti uiskennella rantaan päin, mutta ei tietenkään mun käden ulottuville. Varsin fiksuna kahlasin veteen (lue: upposin pohjassa olevaan mutaan) melko uusine kennel kenkineni ja kiskoin vastahakoisen neidin rantaan. Upposin mutaan lähes reisiin asti ja tässä taistelussa menetin toisen kenkäni. Voi voi! Yritin urheasti tarpoa uudestaan mudassa ja etsiä kenkääni, mutta tuloksetta. Myöskään pätevä Mark ei yrityksistä huolimatta onnistunut (Mark seisoi rannalla ja haravalla tökki mutaa). Kenkä oli vajonnut mutaan eikä sitä löytynyt.


Tequila vaikutti kuitenkin hyvin iloiselta loistavasta uintisuorituksestaan ja kauniista ulkomuodostaan. Ei kun koira kainaloon, ainokainen kenkä käteen ja taistelun hävinneenä kohti kenneliä pesutoimiin.


Viikonlopun ohjelmassa on taas uusien kennelkenkien osto, onneksi en ostanut niitä aitoja Crockseja vaan halpis-feikki versiot. Guy harmitteli ettei ollut tapahtuman aikaan kotona, sillä olisi halunnut ikuistaa mut lammessa ja julkaista kuvan Facebookissa. Niinpä valitettavasti suurempi kuvamateriaali jäi uupumaan tästä mun ja lammen kaksintaistelusta, jonka tällä kertaa hävisin. Uusinta eriä ei toivottavasti ole luvassa.

p.s En tainnut myöskään hurmata puhtaalla ulkomuodollani noita kennelin työmiehiä. Ei sillä, että muutenkaan kennelvaatteissani ja meikittömällä naamalla olisin kovin viehättävä.

Disney Couture Enamel Bracelets

Ihastuin Disney Couturen suloisiin rannerenkaisiin - ihania tekstejä ja värejä! Nää tähän kerätyt helyt iski väriensä ja tekstiensä puolesta eniten. Vielä kun osaisi päättää mikä tai mitkä näistä päätyy mun korulippaaseen?


Disney Couture Enamel Bracelets

Jell-o

Yksi Sharonin koirista oli pari viikkoa täällä hoidossa ja kiitokseksi ihanat Sharon ja Paula toi mulle Jell-oa! Ne on kyllä kaksi hyväsydämisintä ihmistä, jotka tunnen! Kerroin niille, ettei Suomessa oo kovin montaa eri Jell-o makua, joten mun pitää hamstrata niitä matkalaukkuun ennen kotiin lähtöä (tiedän olen lapsellinen, mutta Jell-o shotit on hauskoja!). Niinpä ne ihanina ihmisinä päätti ilahduttaa mua useammalla paketilla.


Thanks Sharon & Paula! You two just always make me laugh! Love u <3

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Living Life to the Fullest

Rakas äitini kysyi yhtenä päivänä varovasti, että missähän mahdan mahdollisesti asua ensi vuonna tai sitten "isona", aionko mennä opiskelemaan, mitä aion tehdä syksyllä? Hyviä kysymyksiä, mutta en itsekään tiedä niihin vastauksia. Se olisikin kovin helppoa, jos tietäisin jo vastaukset.

Musta piti tulla omieni sanojen mukaan prinsessa, mutta nekin suunnitelmat meni mönkään. 2009 "pakenin" viideksi kuukaudeksi Italiaan heti yo-kirjoitusten jälkeen, sillä en tiennyt mitä halusin opiskella. Mikään ei tuntunut omalta ja toivoin, että ulkomailla vietetty aika selventäisi mun pientä pääkoppaa. No, sitä ihmettä ei tapahtunut. Nyt onkin sitten muutama vuosi vierähtänyt sen jälkeenkin, enkä edelleenkään tiedä mitä haluan opiskeluiltani tai ylipäätänsä elämältäni. Olen aina ollut salaa kateellinen ihmisille, jotka tietävät, mitä haluavat ja joille nämä asiat tuntuvat olevan kovin helppoja. Itse haluaisin opiskella montaa eri asiaa, mutta toisaalta en sitten mitään! Toisaalta voisin hyvin kuvitella opiskelevani muotia sitten vaikkapa Milanossa, mutta ei toisaalta valtio-opin opiskelu vaikka tutussa ja turvallisessa Suomessakaan kuulosta hullummalta. Miten mun pitäisi osata valita?

Missäkö sitten haluan asua? Jaa-a, kuulkaas. Tällä hetkellä asun täällä Kanadassa ja tiedän, että syksyllä tulen takaisin Turkuun. Aionko asua Turussa tai edes Suomessa loppuelämäni siihen en todellakaan osaa vastata. Rakastan matkustelua sekä eri kulttuureita, eikä mun mielestä lyhyillä lomamatkoilla pääse millään siihen maahan oikeasti sisälle. Mulla on kavereita ympäri tätä pikkuista maapalloa, ja vähiten varmaankin siellä Turussa. Mua ei pidättele yksikään mies missäkään maailmankolkassa, joten olen vapaa asumaan missä haluan. Koirat tietty tuo omat haasteensa muuttamisen kannalta.

Elän hetkessä enkä jaksa turhaa stressata tulevaa. Saan hulluja päähänpistoja, ja hulluna myös yleensä toteutan ne. Kokeilin yrittämistä, ei ollut mun juttu. Päätin lähteä Kanadaan ja niinpä lähdin. Olen lyhyen elämäni aikana huomannut, että asioilla on tapana järjestyä vaikkakin välillä tuntuu, että taivas putoaa niskaan. Syksyllä olen kumminkin palaamassa takaisin rakkaaseen pieneen Turkuuni ja suunnitelmiin kuuluu töitä. Mitä töitä? Sitä en tiedä. Vaikkakin tunnun ilmeisen monen mielestä elävän pilvilinnoissa tämän "päämääröttämän" elämäni kanssa, niin vuokra ja muut tylsät laskut pitää silti tämänkin prinsessan maksaa, eikä se raha kasva puissa tai tipu syliin taivaalta.

Onneksi mulla on maailman paras äiti, joka jaksaa ymmärtää tyttärensä toilailuja ja hulluja päähänpistoja. Ei oo äidilläkään helppoa, kun molemmat lapset viilettää maailmalla. Erona meillä kahdella kumminkin on se, että rakas veljeni näyttää tietävän mitä haluaa.

"We spend too much time living in the ‘what if’ and need to learn to live in the ‘what is.’"

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Wildlife

Täällä metsän keskellä asuessa bongaa milloin mitäkin öhkömöhkiäisiä, jotka tunnetaan myös normaalien ihmisten kielellä eläiminä.

Pesukarhuja täällä näkee jatkuvasti, mutta harvoin on kameraa mukana tallentamassa näiden otusten liikkeitä. Yleensä pesukarhuja näkee öisin/hämärällä, joten pahoittelen näiden kuvien huonoa laatua.... Mun viime Kanadan reissullahan pesukarhu tuli yöllä sisään keittiön ikkunasta varastamaan ruokaa. Siellä se sitten rämisteli, tiputteli lautasia ja lopuksi poistui leipä saaliinaan. Keittiöhän sijaitsee mun oven toisella puolella, mutta mä olin niin paniikissa, etten uskaltanut tulla huoneestani ulos. Pojathan on kääntänyt jutun niin, että nukuin niin sikeästi, etten kuullut pesukarhun puuhailua. No, uskokoon kukakin mitä tahtoo.


Ällöttävä näykkijäkilpikonna. Tää ei oo mikään sellainen suloinen salaattia puputtava kilppari, vaan melko aggressiivinen lajike. Nää voi kasvaa jopa 17 kiloisiksi ja 40 cm pitkiksi ja elää 60-vuotiaiksi! Mun bongaama yksilö on siis hyvin pikkuruinen. Noilla on myös pitkä piikkinen häntä, mikä ei valitettavasti näy kuvassa. Musta tulis kyllä surkea luontokuvaaja.... Noilla ei myöskään oo sitä alakilpeä. Otusten ravintoon kuuluu sammakot, kalat sekä pienet jyrsijät. Leuat on tosi vahvat, ja niillä pystyykin puraisemaan jopa ihmiseltä varpaan! Ymmärtänette varmaan, ettei nää oo suuressa suosiossa lähellä meidän koiria.


Joku mun makuun aivan liian iso hämähäkki. Ei mulla sellasia pikkuruisia vastaan mitään ole, mutta tästä mä en tykännyt. Tän koko ei tuu kovin hyvin esille, kun en uskaltanut laittaa sormeani sen viereen vertailukohdaksi.


Lisäksi oon bongannut haisunäädän, peuroja, käärmeen, rusakoita, sammakoita, haukkoja, oravia (oon vaan nähnyt sellasia mustia), maaoravia, lepakoita.... siis aivan liikaa eläimiä kaupunkilaistytölle. Asun mielelläni jatkossakin siellä Turun keskustassa citykettujen ja muutaman jänöpupusen kanssa.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Hair

Tältä se tukka sitten näyttää värjäysoperaation jälkeen. Väri ei jostain syystä tarttunut samalla lailla joka kohtaa, joten osa hiuksista jäi hieman punertaviksi... lisää värjäystä siis tiedossa pika puolin ;)

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Alone - again

Jäin tänään taas viikonlopuksi talovahdiksi ja tuttuun tyyliin nautin omasta seurastani, mitä nyt sateen vuoksi hieman tylsistytti. Oikeesti, täällä on viimeiset pari viikkoa porottanut aurinko täydellä teholla lämpömittarin näyttäessä kolmeakymppiä, mutta mun jäädessä yksin sataa vettä. Mitä tää tällainen on?! Huomenna pitäisi kumminkin olla aurinkoista, niin saan harrasta auringon palvontaa.

Tänään illalla käperryin nojatuoliin katsomaan muutaman jakson Sinkkuelämää sekä herkuttelemaan suklaaseen dipatuilla mansikoilla ja banaaneilla. Oli muuten tosi hyviä!


Illan ohjelmassa oli myös hiuspehkon värjäystä.... kuvia uudesta tukasta sitten huomenissa.

Nyt on pakko mennä nukkumaan, jotta jaksaa huomisen työpäivän. Öitä!

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Hennesin uutuudet

Kärsin vakavista Hennesin vieroitusoireista, kun en ole päässyt Hennesille sitten Kanadaan saapumiseni. Onneksi Stone Road Mall:lle ollaan avaamassa syksyllä liikettä....Siihen asti joudun tyytymään nettisivujen tutkailuun, joten tässäpä lemppareita Hennesin uutuuksista:


Hennesin uutuudet

Torstain tohinoita

1. Näin ekaa kertaa elävän haisunäädän, enkä vaan raatoa tien vieressä. Haju ei sitten ollut niin kovin miellyttävä kokemus.

2. Hoidettiin sitten ruokaostokset viikonlopuksi klo 22 alkaen ja kotona vasta klo 23. Kiitos Wallmart!

3. Paska päivä, mutta onneksi ystäväni Toblerone, Kinder Bueno ja Mars pelastivat päivän. Punaviini olisi lisäksi ollut kovin iloinen asia, mutta en kehdannut rosvota noilta pulloa.

4. Poikien piti lähteä pe aamulla klo 5 näyttelyyn, mutta päättivätkin siirtää lähdön vasta iltapäivälle pyh pah. Useampi tunti pois mun omasta laatuajasta.

5. Onneksi Sharon tulee aamulla/aamupäivällä pelastamaan mut.

6. Kennelin remontti on jatkunut tällä viikolla ja siellä on ihan tuskaa työskennellä! Rakennuspölyä on joka paikassa (aiheuttaa mulle päänsärkyä), tavarat on sikin sokin, lattiassa on aukko, pesukone ei oo toiminnassa yms...

7. Mun pitäisi laittaa valkaisuliuskat suuhun, mutta suklaan mussuttaminen vie voiton. Milloinkohan mä pääsen nukkumaan, kun ne liuskat pitää olla suussa sen 30 min.

8. Loistavaa viihdettä illoiksi on salkkarien kakkos tuotantokausi (toinen syy, etten pääse nukkumaan).

9. Jenkkien BB alko tänään ja se on ihan tyhmä. PISTE. Suomen on paljon parempi.

10. Tänne on inhottavien inisevien hyttysten lisäksi ilmestynyt järkysti paarmoja, ja näyttääkin mun jalat olevan mustelmien, naarmujen ja hyttysten pistosten lisäksi paarmojenkin syömät. Kuinka hurmaavaa.

11. Tässä tekstissä ei taas vaihteeksi ole mitään järkeä.

12. Oon luvannut tehdä ens viikolla karjalanpiirakoita, mitäköhän siitäkin tulee. Lupaan ikuistaa tämän historiallisen hetken kuvien muodossa. Mom I will make you proud!

13. Viikonlopuksi ajattelin väsätä myös makaroonilaatikkoa <3

torstai 12. heinäkuuta 2012

Dresses

Olen ehkä vahingossa saattanut hankkia jo mekon mun lokakuisille synttäreille, mutta siis hei pianhan on jo pikkujoulukausi sekä uuden vuoden pirskeet, joten lisää mekkoja tarvitaan ehdottomasti. Mun ajanlasku alkaa siis siitä lokakuusta, turhia tällaiset kesät Kanadassa, kun ei ole tilaisuutta ihanuus mekkojen käyttöön. Vai mitenhän mekko toimisi kennelvaatteena - ei kannattaa varmaan suosiolla unohtaa koko ajatus. Nellyltä löytyi muutama tosi kiva yksilö, se onkin sitten eri asia miten noi sopis mun kropalle...

kuvat nelly.com
Linkki

Sunnuntain shoppailuja

Tämä neropatti ei ennen lähtöään jaksanut hakea kesävaatteita kellarista. Onneksi äiti sentään pelasti mut ja lähetti mun pitsishortsit tänne karkkilähetyksen mukana. Näistä shortseista hajosi sitten vetskari ennen käyttöä (laputkin on somasti paikallaan). Olenkin sitten hiihdellyt kennelin ulkopuolella pelkissä mekoissa ja hameissa (mikä nyt sinänsä ei ole mitään uutta). Matkalaukussani on valitettavasti rajoitetusti tilaa, eikä kesävaatteiden hamstraaminen tunnu kovin fiksulta, kun lokakuussa mua odottaa Suomen vesisateet. Päätysinkin ostamaan farkkushortsit niiden monikäyttöisyyden ja helpon yhdisteltävyytensä takia. Aion pärjätä näillä yksillä shortseilla tän kesän, sillä olenhan jo pärjännyt ilman shortseja pari kuukautta ;)

Farkkushortsit / Garage

Olen muutenkin yrittänyt rajoittaa shoppailua, kun pieni järjen ääni jossakin pään sopukoissa kertoo, että kaikki tavarat pitää saada takaisin Suomeenkin. Sunnuntailta mukaan tarttui shortsien lisäksi kuitenkin uusi ihana kukallinen jakku (jakkuaddikti ilmoittautuu!) sekä kultaiset ballerinat. Ai niin, ja uudet kennelkengät.

Kukallinen jakku / Costa Blanca

Kullanväriset ballerinat / Fairweather

Kennelkengät / Ardene
(elämän pieniä iloja, kun saa kuluneiden likaisten kenkien tilalle uudet)

Yli 3 kk oon pärjännyt ilman hiustenkuivaajaakin, mutta elokuisen reissun lähestyessä oli pakko hankkia tämä ihme, jotta pärjään reissulla. Tuhlasin kosmetiikkaan yli satasen Shoppers Drug Martissa, joten sain pari 10 dollarin lahjakorttia. Eikun uusi kierros myymälän kautta ja kassalle uuden föönin kera, jolle jäi hintaa lahjakorttien ansiosta 8,24 dollaria. Huippua! Suoristusraudan ja hiustenkuivaajan jätän kylmästi tänne seuraavalle kenneltytölle, kun niissä on eri verkkovirta ja pistoke kuin Suomessa. Eipä siis ymmärrettävästi rahallisesti huvita niihin panostaa. Eihän noi kyseiset kapistukset vedä vertoja mun Suomen vastaaville, mutta kyllä niillä pärjää. Miss you GHD <3


Viisi tuntia hillusin Stone Road Mall:ssa ja nälän yllättäessä istahdin nauttimaan epäterveellisistä KFC:n Chicken Popcorneista ranskisten ja light Pepsin kera.


Jälkkäriksi Starbucksin Mansikka Smoothie. Mä en vaan ymmärrä miten mun nimi voi olla niin vaikea!? Lausunkin sen aina "Nini" helpottaakseni näitä, mutta ei se aina tosiaan auta.


Ai niin, joka kertaa musta tuntuu yhtä oudolta, kun kassalle kiikuttaa tuotteen, niin myyjä kysyy sainko apua joltain muulta myyjältä ennen kassalle tuloa. Ja vielä kummallisempaa on, jos en ole saanut apua, niin kysytään heti haluanko valittaa asiasta. Siis hei, mä oon Suomesta, en mä oo tottunut liikkeissä saamaan palvelua. Tässä asiassa suomalaiset voisivatkin ottaa oppia täältä.