maanantai 28. toukokuuta 2012

Cora

Viime maanantaina (Victoria Day) aamupalailtiin Cora ravintolassa, joka tarjoilee vain aamiaista sekä lounasta. Listasta löytyi vaikka mitä herkkuja, joten itse kullekin iski valinnanvaikeus. Tämä ihanuus näytti kuvassa vallan herkulliselta, mutta tyydyin makean sijasta suolaiseen vaihtoehtoon.

Omalta lautaseltani löytyi Cora's Special eli munakokkeli (munat sai haluamassaan muodossa), pekonia, kinkkua, nakki, lettu, paistettuja perunoita sekä hedelmiä. Kaveriksi tilasin mango-banaani smoothien.

Aamupalaseurueemme Sharon, Eline, Paula, Maureen sekä minä

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Sitten se sunnuntai

Nyt kun on kirjoiteltu viime lauantaista niin kerrankin loogisesti olis vuorossa sitten sunnuntai. Sunnuntaina mentiin Elinen, Sharonin sekä Paulan kanssa näyttelyyn. Sharonin sheltti oli kehässä, mutta meille reissun päätarkoituksena oli, että Eline pääsee näkemään kanadalaisen näyttelyn. Koirien lukumäärä näyttelyssä oli naurettava (kuten täällä lähes aina), sillä kaikkien rotujen näyttelyssä oli vaan hieman yli 200 koiraa. Oli hauskaa olla ihan turistina, vaikkakin itse päädyin toimimaan "naulakkona" ja pitelemään Griffithien (Hailey + vanhemmat) koiria kun he säntäilivät ympäri näyttelyaluetta. Enkä mä tunnu pääsevän millään eroon niistä shelteistä, sillä puunasin yhden sheltin kehäänkin.

Kyllä, ainoa kuva musta näyttelystä on Elinen ottama kuva mun jaloista. Kuvan idea on varmaan esitellä mun kauniisti punoittavia (palaneita) pohkeita.

Näyttelyn jälkeen mentiin mäkkiin seurana Sharon sekä Paula, sillä rakas hassu Eline halusi tietää maistuuko se Big Mac samalta Kanadassa kuin kotona Hollannissa. Ilmeisesti hampurilaisesta ei löytynyt merkittäviä eroja. :D


Illalla Hailey tuli hakemaan Tohelon & Torvelon (mut sekä Elinen) kotoota ja ajettiin Kitcheneriin (eli samaan kaupunkiin, jossa oltiin päivällä näyttelyssä) syömään ravintolaan nimeltä Crabby Joe's. Porukkaan liittyi myös Haileyn vanhemmat John ja Joanne ja ilta oli ihan mielettömän hauska. Tarjoilijamme oli myös vallan mainio tapaus, joka jaksoi repiä huumoria mun ja Elinen aksenteista. Olimme kuulemma vallan suloisia, ja Elinen yritys tilata cola lähes epäonnistui, mutta onneksi Joanne pelasti tilanteen. Tarjoilija onnistui colan sijasta kuulemaan Corona (don't know how that happened).


Miksi muuten ihmeessä kaikissa mun postauksiassa mainitaan ruoka?!

Last Saturday

Hieman myöhässä viime viikon tapahtumia, mutta viime viikko oli kokonaisuudessaan niin huippu, että haluan kirjoittaa siitä (itselleni muistoksi ja niille reppanoille, jotka lukee tätä). Kerroin aikasemmin, että tänne tuli hollantilainen / alankomaalainen (kumpi on oikein?) tyttö nimeltä Eline. Tultiin ihan mahtavasti toimeen keskenämme ja tuntui kun oltaisiin tunnettu aina! Ei tarvittu edes sanoja, sillä tiedettiin täsmälleen mitä toinen tarkoittaa ja ajattelee sekä täydennettiin toistemme lauseita. Oi, miksi me asutaan eri maissa?! Onneksi on sentään Skype ja Facebook olemassa. Ehdittiin viettää vaan viikko yhdessä, mutta Elinen lähtiessä kotiin molemmat meistä itki erittäin epäviehättävästi lentokentällä. Onneksi tiedetään, että nähdään uudestaan ja reissuja on jo suunnitteilla. ;)

Viime viikon lauantaina löhöiltiin aurinkoa ottaen pihalla, minä kalpeana (valkoisena) suomalaisena fiksusti bikineissä ilman aurinkorasvaa. Sitä ei löytynyt koko talosta ja pakkohan lähemmäs kolmenkymmenen asteen lukemat oli hyödyntää! No, voittepa vaan arvata miltä se mun selkä näytti illalla.... kirkkaanpunaiselta. Nyt se on muuttunut jo rusketukseksi, mitäs nyt siitä hieman lähtee nahka.


Illalla päätettiin olla erittäin hurjia ja käyttää Markin erittäin mielenkiintoiselta näyttävää kaasugrilliä, joka on varmaan joku muinaisjäänne tai tilattu jostakin Etelä-Afrikasta (Sharonin mukaan kellää muulla ei oo sellasta grilliä). Jotenkin ihmeessä saatiin se kumminkin toimimaan ja lihat paistettua.

Ja ennen kun tulee väärinkäsityksiä niin jälkkärissä oksennusta muistuttava mössö on grillissä pehmennyttä banaania ja sulanutta suklaata.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Kosmetiikkaa

Tiistain pikaiselta ostosreissulta Miltoniin tarvitsin aurinkorasvaa sekä ripsitupsuja. Kuitenkin Shoppers Drug Martilla oli Goshin meikkejä alennuksella, enkä tietenkään voinut ohittaa hyllyä ostamatta jotakin! Oon ollut hurjan tyytyväinen Goshin meikkeihin, sillä niissä on hyvä hinta-laatusuhde sekä luomiväreissä riittävästi pigmenttiä mun makuun.

Luomivärit sävyissä 10 Gold, 11 Silver sekä 15 Bottle Green. Hintaa näille tuli 2 dollaria / kpl (n. 1,6 €!)

Glitter eye linerit (sävyt 19 ja 26) maksoi 7 dollaria / kpl (n. 5,7 euroa).

Quon ripsitupsut on Shoppers Drug Martista ja noi Dura Lashin vastaavat sitten Zellersistä.

Onnistuin taidokkaasti jo polttamaan itseni (siitä + sen päivän tapahtumista lisää myöhemmin), joten aurinkorasvat tuli todellakin tarpeeseen.

Aamulenkillä

Ponkaisin sängystä ylös kuudelta ja tein tunnin lenkin kera Tiaran ja hyttysten. Olo on heti paljon parempi, kun tietää tehneensä jotakin.


Aamupalaksi sitten maustamatonta jugurttia, mansikoita sekä banaania. Nyt kenneliin ja sen jälkeen Sharonin kanssa shoppailee / lounaalle tms.

Keep on moving

Seitsemän viikkoa Kanadassa tuli täyteen tänään ja kamalaa myöntää, mutta kiloja on tullut pari lisää. Miettisin, että mistä se johtuu, sillä syönhän Suomessakin karkkia (paljon enemmän kuin täällä) sekä kaikkea muutakin epäterveellistä. Täällä olen myös jättänyt sen lihottavan alkoholin pois. Tyhmään pieneen tajuntaani iski yhtäkkiä sana LIIKUNTA! Täällä ollessani en ole harrastanut minkäänlaista liikuntaan. Aamulla herätys on seitsemältä, eikä ole oikeen napannut herätä aikaisemmin tuonne hämärään hyttysten syötäväksi. Illalla puolestaan koirat menee nukkumaan ysiltä (tai sen jälkeen), jolloin on taas ihan pilkkopimeää sekä jälleen kerran niitä inhottavia hyttysiä. Täällä maalla ei myöskään ole katuvaloja, joten senkin vuoksi illalla leikkeily ei oikeen pimeässä innosta. Mulla ei myöskään ole mahdollisuutta käydä salilla, sillä sinne pitäisi kulkeutua autolla ja taas tulee se kysymys mistä löytäisi edes aikaa siihen?


En ole kuitenkaan tippakaan tyytyväinen peilikuvaani ja näissä hellelukemissa ei myöskään pysty verhoutumaan mihinkään villapaitoihin. Parin lisäkilon myötä olokaan ei tunnu hyvältä vaan raskaalta ja ahdistavalta. Mikään vaate ei tunnu eikä näytä hyvältä päällä. Muut ei varmaankaan huomaa muutosta, sillä mahtuvathan ne vaatteet edelleen päälleni, mutta itselläni on niissä henkinen ahdistus.


Tälle kropalle on kumminkin pakko tehdä nyt jotakin, joten aamuksi on herätys asetettu tuntia aiemmaksi, jotta voin raahata läskini tonne hiekkatielle ja lähteä lenkille. Hyttysmyrkkykin on kaivettu kaapista, jotta vältyn niiltä verenimijöiltä. Päivällä tein lihaskuntoa pihalla koirien ihmetellessä mun päätöntä pomppimista. Käsipainoina toimivat luovasti vesipullot. Kun löytyy riittävästi halua niin saa sen liikunnankin jotenkin järkättyä.


Eiköhän tämä elämä tästä taas iloksi muutu kun kroppa alkaa (toivottavasti) näyttää toiselta. Nyt on myös donitsit, karkit, keksit, jätskit sekä leipä pistetty tauolle. Viikonlopun ruokiin kuuluukin salaattia, marjoja sekä lihaa.



kuvat weheartit.com

lauantai 19. toukokuuta 2012

Show time!

Viime viikon to-la vietetiin hiuslakan, geelin, talkin, liitujen yms. mömmöjen keskellä - nimittäin CSSA:n National Specialtyssä (Kanadan shelttierkkarissa). Erkkariin oli ilmoitettu hieman reilu 100 koiraa. Omiin puuhiini kuului koirien puunaus koko viikonlopun ja kunnostauduinkin erittäin taitavana hiuslakansprayjaana ;) Ekana iski taas se paniikki, että mihin ihmeeseen näitä kaikkia aineita tarvitaan, mutta Markin avustuksella näiden Suomessa kiellettyjen aineiden käyttö alkoi sujua.


Torstaina oli sweepstakesit (epävirallinen juttu pennuille, vetskuille, kasvattajille), jossa meillä oli neljä koiraa. Pennuista kaksi voitti luokkansa ja kolmas oli luokkansa toinen, joten ei yhtään hullummin. Urospentu Unon lopullinen tulos oli koko sweepstakesien kakkonen. Itse lähdin näiden pentu sweepstakesien jälkeen kotiin Sharonin kanssa. Guy ja Mark jäi vielä parin koiran kera noihin kasvattaja sweepstakeseihin.


Kotimatkalla kurvattiin (taas) Tim Hortonsin kautta. Minä joka en IKINÄ juo kahvia olen totaalisen koukuttunut ice capp'eihin. Onks noi sit jää cappucinoja? No kumminkin kiva kaloripommi, sillä se on tehty kermaan ja sokeriakin on varmaan kilo! Jos siis tarkkoja ollaan niin ei se maistu kovin paljon kahvilta...

Perjantaina oli "normaalit" luokat eli kaikki ei valiot. Menestys ei ollut tällä kertaa kovin kummoista, sillä toinen koira voitti luokkansa (3 koiraa luokassa) ja toinen jäi ilman sijoitusta. Omat leijonalapseni oli myös mukana moikkaamassa löwchen kasvattaja Gilliania ja herättivätkin huomiota kaikkien shelttien joukossa.

Lauantain valioiden karkeloissa meillä olikin sitten kaksi koiraa ja paremmin ei olisi voinut mennä! Skye valittiin näyttelyn parhaimmaksi ja Sophia palkittiin Award of Meritillä.


Näyttelyssä pidettiin tunnin lounastauko, jonka aikana Paulan kanssa käytiin Wendy'sillä syömässä muiden puputtaessa vihanneksia näyttelypaikalla

Kaikinpuolin näyttelystä jäi itselleni oiken mukava fiilis. Vaikkakaan sheltit ei oo se mun juttu niin ihmiset oli mulle hurjan ystävällisiä sekä koirat kauniisti kunnostettuja ja esitettyjä.

Sunnuntaina käytiin Guyn kanssa parin sheltin voimin kaikkien rotujen näyttelyssä. Itse hoidin tällä kertaa kokonaan kaikkien mömmöjen tunkemisen turkkeihin sekä pääsin ekaa kertaa myös hihnanpäähän sinne kehäänkin. Esitin kehässä uros Unon, joka olikin ainoa uros ja näin ollen automaattisesti winners dog. Narttu Romey oli Guyn esittämänä winners bitch sekä rop-pentu. Rop:n ja best of winnersin valinnassa vaihdettiin koiria ja Guyn esittämä Uno otti voiton kotiin ollen myös ryhmässä neljäs.

Itselleni näyttelyn kohokohta oli shoppailu. Jospa uusilla aineilla saataisiin Tiaran turkki hieman parempaan kuntoon.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Hyvää yötä ja huomenta

Huh, oon viimeksi kirjoitellut tänne puoltoista viikkoa sitten! Jälleen kerran toistan itseäni, mutten ymmärrä miten aika voi mennä näin nopeasti. Paljon on kumminkin taas ehtinyt tapahtumaan ja lupaan kirjoitella niistä vaikkakin (pikkuisen?) myöhässä. Guy ja Mark lensi maailmanvoittaja näyttelyyn Itävaltaan ja mä olen jälleen kerran koiravahtina, mutta nyt tulee se yllättävä juttu (rumpujen pärinää): en ole tällä kertaa yksin! Hollannista tuli mukava tyttö (=nainen) tänne astuttamaan koiraansa ja on sitten mun seurana koko tän noiden poissaoloajan. Ensin olin hieman huolissani, kun joudun viettämään aikaa jonkun ventovieraan kanssa, mutta olen todellakin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin tullaan toimeen. Juteltavaa riittää vaikka kuinka paljon ja aika meneekin nauraessa milloin millekin.

Tästä tuli nyt tälläinen pika postaus kun on pakko mennä nukkumaan. Huomenna sit paremmalla ajalla ja toivottavasti paremmilla jutuilla.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Out of water

Viikonloppu on mennyt varsin jännittävissä tunnelmissa, sillä lauantaista alkaen oon ollut ilman vettä! Heräsin lauantai aamulla melko aikaisin (kuudelta) ja huomasinpas, että vessan hanasta ei tule pisaraakaan vettä. Kiersin sitten alakerran muutkin hanat huomatakseni, että vika ei ole vain yhdessä paikassa. Juoksin myös pihan poikki kenneliin tarkistamaan tilanteen (ei vettä). Sen jälkeen panikointi puhelu Guylle (molemmat pojat tietenkin poissa koko viikonlopun), jonka kanssa yritettiin ratkaista tilanne. Tietenkin korjausfirmasta ei vastata ennen yhdeksää ja aikaisintaan joku voi tulla maanantaina - kovin hienoa.

Työpäivät on ollut hieman erilaisia kun kennelin lattiat on pesty pullovedellä sekä naapurista saadulla vedellä (ihania ihmisiä!), koiria ei ole voinut pestä eikä myöskään sitä pyykkiä. Normaalisti pesen ruokakupit aina käytön jälkeen, mutta nyt on useammat ateriat mennyt samoista kupeista. Kennelin edustan laatoitustakaan en ole päässyt pesemään.... Lisäksi on tietty ihan jokapäiväisiä juttuja. On vallan mukavaa, kun koko päivän puuhaa koirien kanssa + on kennelissä, ettei illalla pääse suihkuun. Toivottavasti nyt saataisiin se korjaaja heti aamusta.

Jos pitää hakea hyviä puolia tästä vesikatkosta niin se on ehdottomasti laiskottelu. Voin hyvällä omallatunnolla ottaa hieman rennommin, kun yksinkertaisesti en voi tehdä niitä normaaleja juttuja. Oonkin katsonut useampia leffoja, sarjoja sekä lätkää (nyttenkin Philadelphia - New Jersey pyörii telkkarista).

Kohta laittamaan koirat nukkumaan ja sit odottelemaan, et ne kaks sankaria tulee kotiin. Vakoilutyön tuloksena bongasin, et niiden lento olisi vasta klo 23 kentällä, joten herään sit yöllä niiden mekkalointiin. :D

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Outfits

Vaihteeksi kuvia muutamista asuista:

4.5

Jakku H&M // Toppi Gina Tricot // Farkut H&M // Vyö Zara // Kengät Aldo // Korut Glitter sekä äidiltä ryöstetty :D

3.5

Paita Ralph Lauren // Farkut H&M // Kengät H&M // Laukku Longchamp // Aurinkolasit Aldo // Rannekoru Suzy Shier


28.4

Paita Zara // Farkut H&M // Kengät Aldo // Rannekoru Suzy Shier

lauantai 5. toukokuuta 2012

Höpöttelyä perjantaista

Mark ja Guy lähti jo aamupäivällä tuomarointireissulle ja jätti mut taas yksin. Ihanaa saada hieman omaa aikaa ja pystyn katsomaan jopa lätkää niiden poissa ollessa! Tän päiväisen Suomen pelin katsoin youtubesta (paskin selostaja ikinä!). Näiden netti laskutetaan jotenkin käytön mukaan, joten toivottovasti toi youtuben käyttäminen ei ole kovin kallista niille.... mutta pakkohan mun oli nähdä Suomen peli! Huomenna sit NHL:ä sekä MM-kisojen tuijottamista (ai pitääkö mun tehdä töitäkin). Perustöiden lisäksi olis ohjelmassa myös leijonien pesut + trimmit sekä Sharon tulee iltapäivällä käymään.

Illalla kävin Sharonin, Paulan + parin Paulan kaverin kanssa sushilla. Tälläkin kertaa all you can eat -paikassa, mutta ei samassa kuin viimeksi. Näitä sushi ravintoloita tuun kaipaamaan varmasti Suomessa! Ilta oli hauska ja uusien ihmisten tapaaminen on aina mukavaa. Se on jännä miten itse on kovin kriittinen oman englannintaitonsa kanssa, mutta sit muut kehuu kuinka puhun niin hyvää englantia. Täällä tietty on paljon maahanmuuttajia, joiden englannin osaaminen ei aina ole kovin kummoista. Kotimatkalla ajetttiin Tim Hortonsin autokaistan kautta nappaamassa teet.