Täällä taas

Oon edelleen hengissä, vaikka blogi onkin pysynyt hiljaisena. Mulla on nykyisin tosi harvoin kamera mukana laukun pohjalla ja kuvattomat postaukset on melko tylsää luettavaa. Kesä on myöskin ollut pääosin niin kuuma, etten oo jaksanut panostaa pahemmin pukeutumiseen tai meikkaamiseen, kun vaatteet liimaantuu ihoon kiinni ja meikit on jo hetkessä pitkin poskia... joten parempi kaikkien kannalta, ettei tämä ah niin hurmaava look ole tallentunut kameran muistikortille. Vietän Facebookitonta heinäkuuta, joten ajattelin nyt höpötellä tänne pitkästä aikaa mun kuulumisia, kun en "pääse" purkautumaan naamakirjassa.

Kirjoittelin jo vuosi sitten Kanadassa ollessani, että haluaisin vähentää pinkin määrää asunnossani, mutten kuitenkaan tässä vuoden aikana ollut saanut sitä aikaiseksi. Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja värimuutoksen alle ovat päässeet kylpyhuone, eteinen sekä makuuhuone! Toistaiseksi näistä ainoa valmis on pikkuinen kylpyhuone/wc. Mun teiniasunnosta on tullut jotenkin paljon aikuismaisempi, kun joka paikasta ei pursua pinkkiä. Outoa.

Kylppärin sai melko pienellä vaivalla sekä rahalla sisustettua uudelleen, kun vaihtoa vaativat ainoastaan suihkuverho, matto sekä pyyhkeet. Mun kylppäri/wc on niin pikkuinen koppi, etteipä sinne mitään ylimääräistä sisustushärpäkettä mahdu. Ennen kuvia en oo valitettavasti juurikaan älynnyt ottaa, mutta kun kuvittelee aina kaiken paikalle pinkkiä on kuva melko realistinen. Ensi kerralla luvassa kuvia eteisestä.

Ystis bileet

Blogi on viime aikoina vähän jäänyt taka-alalle, kun elämään on tullut hieman muutakin sisältöä ;)

Kuitenkin laitetaan nyt tänne kevyet pari viikkoa jälkikäteen muutama kuvaa ystis bileistä.Oon ilmeisesti niin aktiivisesti heilunut ympäriinsä, etten itse ollut kun parissa kuvassa (jotka nekin kännykällä otettuja) , mutta julkaistaan ne vähäiset silti täällä. Oli ihan super hauska ilta ja saan olla kiitollinen, kun mulla on niin ihania kavereita sekä ystäviä. <3 Matka jatkui mun luota Mr. Turku finaalia katsomaan Lyniin, jossa aikaisemmin illalla mun luona piipahtanut Tommi veti voiton. Kisan jälkeen paikka vaihtui seinän toiselle puolelle Vegasiin, jossa viihdyttiin sitten lähes pilkkuun saakka. Tack så mycket vielä kerran kaikille paikalla olleille.

Valentine's Day

Hauskaa ystävänpäivää kaikille ihanuuksille! Mä oon siirtänyt tän vuoden romanttisimman päivän juhlinnan suosiolla huomiselle. Joten huomenna mun luo kerääntyy ihania ystäviä ja kavereita pinkin sävyisiin bileisiin, jonka jälkeen mennään katsastamaan Mr. Turku finalisteja sekä valloitetaan Turun yöelämä. Tänään onkin ohjelmassa siivoilua sekä hieman askartelua huomista varten. <3

And that’s who I am

Näitä on pyörinyt jo blogeissa lähes kyllästymiseen asti, mutta tän tekeminen oli aivan loistavaa puuhaa tähän mun tylsyyteen. Joten that's who I am:

Sunnuntai masentelua

Pitkästä aikaa vietin viikonlopun kotisohvalla löhöillen. Lauantaina oli tarkoitus lähteä mun lähes toiseen olohuoneeseen, Vegasiin, mutta rakas polveni päätti toisin. Heräsin lauantaina siihen, että polvi kipuili jalkaa koukistettaessa. Päivän mittaan kipu paheni ja tänäänkään ei ole tapahtunut muutosta parempaan. Särkylääkkeet ei auta tippaakaan. Huomenna siis soittoa ortopedin suuntaan, ja katsotaan miten tän jalan kanssa edetään. Mullahan on molemmissa polvissa vikaa ja toinen niistä on jo tähystetty. Nyt tähystämättömän polven oireillessa mulla on pieni paniikki, että tääkin vaatisi operointia, mutta toivottavasti olisi joku "lievempi" vika johon riittäisi lepäily (in my dreams, kipu on ihan samanlaista kun aikanaan ton toisen polven hajotessa). Onneksi kävely sujuu vielä kunhan muistan olla taivuttamatta jalkaa liikaa. Toinen polvi jäi aikoinaan kokonaan lukkoon, joten siihenhän nähden tää toimii vielä vallan mainiosti! Ei varmaan tarvii sanoa, että vitutus on aikas suuri tällä hetkellä.

Pitäkää peukut pystyssä, ettei tässä olis mitään leikkausta vaativaa, sillä muuten menee kevään/kesän suunnitelmat täysin uusiksi.

Vuosi 2012

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
 - Useampiakin <3

2. Oletko tehnyt jotain sellaista tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- Hmmm, en kai? En ainakaan mitään merkittävää :)

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
-En, villi ja vapaa ;)

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
- Kanadan matka sekä Annan kanssa Liettuan reissu.

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- En, muutaman kanssa ollaan vaan etäännytty jotenkin toisistamme, mutta ilman mitään riitelyä.

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- Vaikea itse sanoa, mielestäni oon samanlainen kuin aina ennenkin.

7. Oletko lihonnut?
- Kyllä, valitettavasti.

8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- En :D

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- En, niin surullista mun elämä ei viel oo :D

10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- En, ens vuonna sit toivottavasti vastaus on eri.

11. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Oon tutustunut niin mielettömän ihaniin ihmisiin, etten tosiaan osaa sanoa niistä parasta. Mun murut Jassu ja Julia on kumminkin ehdottomasti listan kärkipäässä.

12. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Ei.

13. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei, onneksi.

14. Missä maissa kävit?
- Viro, Latvia, Liettua, Kanada ja Portugali.

15. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012?
- Vuosi 2012 on ollut ihan huippu, joten ei äkkiseltään tuu mitään mieleen.

16. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?
- 5.4.2012

17. Vuoden suurin saavutuksesi?
- Eläminen "vieraassa" maassa 6 kk ilman vanhoja ystäviä ja perhettä.

18. …ja suurin epäonnistuminen?
- Lihominen.

19. Kärsitkö vammoista?
- En.

20. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Lentoliput täältä pois.

21. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Äidin, sillä se on jaksanut katsoa mun tohelointia.

22. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Omani.

23. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Vuokraan, koiriin ja matkusteluun.

24. Mistä innostuit eniten?
- Ystävistä. <3

25. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko nyt onnellisempi vai surullisempi?
- Paljon onnellisempi.

26. Lihavampi vai laihempi?
- Ehdottomasti lihavampi.

27. Rikkaampi vai köyhempi?
- Aika samoissa varmaan.

28. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- En kai mitään?

29. …entä vähemmän?
- Vastaus ei taida olla julkaisukelpoinen....

30. Miten aiot viettää joulun?
- Joulu meni jo, vietin sen perheen kanssa.

31. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- En haluaisi muuttaa mitään. Kliseisesti sanottuna uskon, että kaikella on tarkoituksensa.

32. Rakastuitko vuonna 2012?
- En, ihastuin kylläkin.

33. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- Sopivasti.

34. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- The Vampire Diaries, Pretty Little Liars, Gossip Girl ja Hart of Dixie

35. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- En jaksa kuluttaa aikaani ihmisten vihaamiseen.

36. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Kääk, mitähän mä oon lukenut viime vuonna?!

37. …entä musiikillinen löytö?
- Ei tuu tähänkään mitään mieleen.

38. Mitä halusit ja sait?
- Enemmän aikaa itselleni ja uusia ystäviä.

39. Mitä halusit, muttet saanut?
- ?

40. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Magic Mike ;)

41. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Vietin äidin tupareita ja juhlisin vanhenemistani Vegasissa.

42. Ketä kaipasit?
- Kanadassa ollessa Suomessa asuvia muruja ja Suomessa sit mun Kanadan ystäviä. Hankalaa.

43. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
- Äiti.

Christmas Wish List

Oon ihan super huono toivomaan mitään joululahjoja. Meillä on äidin kanssa ollut periaatteena, että sit jos oikeesti tarviin/haluan jotain, niin sen voi sit ostaa mulle lahjaksi vaikka keskellä kesää. Rakastan itse antaa muille lahjoja, mutten kumminkaan odota, että kukaan ostaisi mulle mitään. Pienenä ne lahjat oli joulun kohokohta, mutta Barbie -vaiheen ylipäästyäni en oo niistä juurikaan välittänyt. Musta joulussa on tärkeintä yhdessäolo sekä hyvä ruoka, ne lahjat on ihan toissijaisia.

Jos mun nyt pitäisi kumminkin toivoa jotain, niin lahjalistalla olisi suklaata, vaikkakin oon nyt pari viikkoa ollut ilman karkin karkkia. Kyllä mä aion kumminkin jouluna herkutella, laihduttaa ehtii sit taas joulun jälkeenkin.

Mulberryn Jacquard Logo Scarf pinkkinä olis tosi söpö, vaikka toisaalta multa löytyy ennestään useampi saman sävyinen huivi.

Mä rakastan alusvaatteita, eikä niitä voi koskaan olla liikaa. Esim. Hennesille on nyt tullut tosi kivoja alusvaatteita, joita oon tosin kotiuttanut jo ehkä ihan riittävästi...

The Body Shopin joulusarjat vaikuttaa varsin herkullisen tuoksuisilta. Pitää varmaan mennä liikkeeseen noita nuuhkimaan, tosin siltä kierrokselta harvemmin onnistuu poistumaan ilman ostoskassia.

Onnistuin rikkomaan mun avaimenperän (not the first time), joten toi ällöttävän söpö Hello Kitty vois hyvin pitää seuraa mun kotiavaimille.

Naked Truth

Tyyliä metsästämässä -blogin Veeran käynnistämän Naked Truth tempauksen innoittamana moni bloggaaja on paljastanut meikittömät kasvonsa blogeissaan, ilman mitään photoshoppailua. Itsekin päätin suihkun jälkeen kuvata meikittömän pärstäni ja "rohkeana" julkaista sen tänne.

Itse kuulun siihen porukkaan, joka ei todellakaan voi mennä edes sinne ruokakauppaan meikittä. Hassua sinänsä, että koirien aamulenkitys onnistuu ilman naamassa olevaa pakkelikerrosta, vaikka tuleehan sielläkin niitä samoja ihmisiä vastaan kuin ruokakaupassakin. Typerää.

Olen koko teini-ikäni kärsinyt aknesta, ja mun naamaa koristaa useampi aknearpi. Käyn edelleen jatkuvaa taistelua ihoani vastaan, tällä hetkellä Roaccutan apuna. Mun iho on punoittava, Roaccutanin takia kuiva ja siinä on paikoitellen jotain näppyjä. Se ei edes aina ole ollut näinkään hyvä, joten olen tottunut piilottamaan ihoni virheitä paksun meikin alle. Tästä tavasta on hurjan vaikeaa päästä eroon. Mulla on myös kovin alaston olo meikkaamattomilla kulmakarvoilla sekä ripsillä, joissa ei ole ripsitupsuja tai ripsienpidennyksiä. 

Mutta tällainen mä kuitenkin oon ilman sitä mun "suojamuuria".

THE Weekend

Viikonloppu sujahti (jälleen kerran) ohi aivan liian nopeasti. Perjantaina Night Club Vegasissa järkättiin Turku Fashion 2012 näytös, jonka kävin katsomassa. Tarkoitushan oli tietty käydä nopeasti ainoastaan katsomassa näytös, mutta jotenkin kummasti poistuin paikalta vasta valomerkin jälkeen. Tähän ei tietenkään ollut syynä heikko itsekurini ja ilmaiset juomat, vaan aivan ihanat uudet tuttavuudet sekä vanhat kaverit, kiitos kaikille! Valomerkin jälkeen matka jatkui mun asuntoon jatkoille (Aura kebeb-pizzerien kautta) ja nukkumaan pääsin vasta klo 9 aamulla, huoh.

Lauantaina vietin parhaan ystäväni Veeran kanssa glögikauden avajaisia. Käytiin myös Turun hautausmaalla iltakävelyllä, sillä pyhäinpäivän kunniaksi haudoilla oli normaalia enemmän kynttilöitä ja näky oli lähes henkeäsalpaavan kaunis. Ja Veerahan asuu hautausmaan vieressä, eli ei me ihan niin hulluja oltu, että oltais sinne pidemmän matkan päästä lähdetty.

Sunnuntai onkin mennyt univelkoja kuitatessa, mutta kun viikonloppu on näin mieletön ei pieni väsymys paljon haittaa. Ystävien sekä kavereiden kanssa vietetyt hetket on niitä milloin muistan miksi tää elämä ei lopulta olekaan niin kovin kurjaa.

Tänään olen...

... kantanut 15 häkkiä ulos kennelistä sekä takaisin sisään. That's sooooooo much fun! Ja mähän oon saanut tehdä ton nyt joka päivä, jippii.

... syönyt omena-kaurapaistosta yhdistettynä lounaana, päivällisenä sekä iltapalana. Mukavaa, kun on yksin, niin voi syödä mitä haluaa, millon haluaa.

... pessyt 5 mäyräkoiraa sekä yhden sheltin. Operaatioon kuului myös kaikkien niiden kynsien leikkuu, hampaiden sekä korvien putsaus ja tietty föönaus.

... skypetellyt äidin kanssa.

... ihmetellyt, kuinka vähän mulla on päiviä jäljellä täällä (4 kokonaista!).

... suunnitellut pakkailun aloittamista, mutta pitääkin ostaa se toinen laukku ensin. Pakko hoitaa se huomenna tai viimeistään lauantaina.

... tehnyt muistilistaa siitä, mitä mun pitää muistaa ostaa.

... sekä listannut myös asioita, jotka pitää Suomessa muistaa hoitaa.

... haaveillut ruisleivästä, salmiakista, omasta kodistani, karpalolonkerosta sekä lasillisesta punaviiniä (tai ehkä kahdesta).

... hermostunut, koska en löydä telkkarin kaukosäädintä. Ihan varmasti sekin on jossain ihan loogisessa paikassa ja löydän sen sitten huomenna.

... kirjoitellut muutaman blogipostauksen.

... todennut, ettei mantelimaito maistu hyvältä teessä. Eikä kyllä varmaan oikeasti missään muussakaan.

... tuijotellut hyvännäköisiä työmiehiä.

...  lukenut BB-uutisia sekä katsonut ennakkoon huomisen salkkari jakson.

... stressannut koiran lennon järkkäämistä.

... nettishoppaillut (mulla on kiva pino mm. uusia vaatteita odottamassa mua Suomessa).

... todennut, kuinka turhia monet mun postaukset on. Nyt CTV:n uutisten pariin (ei oo sitä kaukosäädintä, joten nyt sit katsotaan uutiset).

Autumn

Täällä on viimeiset pari viikkoa alkanut tuntua jo syksyltä: ensimmäiset lehdet on pudonnut jo puista ja lämpötila tippunut huimasti (päivisin n. 15 astetta ja aamuisin n. 5!). Vaikkakin valitan jatkuvasti, kuinka inhoan kylmää, niin jotenkin silti syksy on aivan ihanaa aikaa - kunhan ei vaan saada koko ajan. Syksyisin on vaan niin kaunista!

Kun ilmat viilenee voi huoletta pukeutua lämpimiin villapaitoihin ja kiepauttaa pehmoisen huivin kaulaan. Muutenkin pidän eniten juuri syksyn pukeutumisesta, kun saa kunnolla kerrospukeutua ja voi yhdistellä vaatteita ja asusteita runsaammin. Täällä oli ainakin niin kuuma kesä, että yritti miettiä mahdollisimman viileitä ja helppoja asuja. Mun vaatevalikoima rajoittuu täällä siihen reiluun matkalaukulliseen, joten odotan innolla, että pääsen penkomaan mun omaa rakasta vaatehuonetta!

Aamuisin herääminen on vaan kovin paljon vaikeampaa, kun lämpimän peiton alle jääminen houkuttaisi enemmän kuin kylmään ja pimeään ulkoilmaan astuminen.  Koiran omistajana sinne ulos on vaan pakko raahautua, oli ilma sitten mikä hyvänsä.

Onneksi hyvänä vastapainona noille aamuheräämisille toimii sitten iltaisin sohvalle käpärtyminen koirat kainalossa. Ihan parasta nauttia vaikka lasillinen viiniä, sytyttää kynttilät, katsoa jotain ihanaa leffaa tai lukea hyvää kirja - aivan yksin (erakoitunut Ninni täällä hei). Huomaa kyllä näistä mun kirjoituksista, että kaipaan sitä omaa rauhaa. Mutta pian mä oon KOTONA.

Kuvat on tältä aamulta pihasta räpsittyjä.

Pullero pallero

Eilen iski ahdistus, kun yritin sulloutua muutamiin housuihin. Menihän ne jalkaan juuri ja juuri, mutta olo niissä oli epämukava ja mulla oli sellainen olo, että pursuan niistä housuista. Seisoskelin sitten pelkät alusvaatteet päälläni peilin edessä ja tuijotin itseäni - enkä ollut tyytyväinen siihen mitä sieltä peilistä näkyi. En viihdy näiden täällä kertyneiden kilojen vuoksi ollenkaan kropassani. Ihan sama mitä laitan päälleni, niin olo ei ole hyvä. Tunnen itseni lihavaksi.

Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia painoni kanssa, eikä mun ole juurikaan tarvinnut miettiä mitä suuhuni laitan. Tietty silloin tällöin on tullut joku lisäkilo, mutta niiden karistaminen on ollut tosi helppoa. En ole kuitenkaan ikinä ollut näin lihava kuin olen nyt. Ja kyllä käytän sanaa lihava, sillä omissa silmissäni olen sitä. En ole juurikaan koskaan välittänyt mitä muut sanovat vartalostani, kunhan olen itse tyytyväinen. Olen useimmiten varmaan turhankin kriittinen omaa vartaloani kohtaan, mutta tällä kertaa mulla on mielestäni oikeasti jopa aihetta kritisointiin. Ja jos ei ole tyytyväinen omaan itseensä on myös vaikeaa olla täysin onnellinen. Jotain positiivista tässä lihoamisessa on se, että vaatteiden shoppailu ei pahemmin huvita (voikin sitten tuhlata ne rahat vaikka laukkuihin) ;) Ja onneksi senttejä on tullut joka kohtaan melko tasaisesti, eikä vain yhteen kohtaan. :D Pakko kai hakea tästä tilanteesta jotain positiivistakin, ettei tule liian ankea ja synkkä tektsti.

Olen aina ihmetellyt miten täällä Amerikan mantereella vaihdossa olleet lähes poikkeuksetta lihoavat ja itse uhosin ettei samaa käy mulle. No, joopa joo. Lokakuussa onkin tiedossa paljon treeniä sekä ruokavalion vaihtaminen terveellisempään suuntaan. En välitä mitä vaaka näyttää, vaan olenkin asettanut tavoitemitat tavoitepainon sijaan. Nyt innolla odotan, että pääsen tallaamaan Turun katuja, pomppimaan PlayStation Move Fitnessin parissa, rehkimään salilla ja laittamaan herkut syrjään. Ennen ryhtiliikettä Suomessa annan kuitenkin itselleni viikon aikaa syödä mitä haluan, niitä ruokia joita olen kaivannut poissa ollessa (miss you salmiakki ja kunnollinen suklaa). Liikunta kuitenkin alkaa heti samaisena päivänä, kun astun Suomen maankamaralle. Tavoitteena on hoikempi, kiinteämpi ja sitä myöten onnellisempi Ninni.

Tuntuu jotenkin todella helpottavalta purkaa tänne tunteitani tästä. Äiti parka kun on saanut kuunnella useampaan otteeseen mun ahdistusta näistä extra kiloista, kun en ole kellekään muulle halunnut tunnustaa asiaa. Nyttenpä se on sitten sanottu: olen lihonut.

kuvat: http://weheartit.com/

Missing home?

Tosiaan jäljellä olisi tasan 25 kokonaista päivää ennen Suomeen lähtöä, ja tunteet heittelee laidasta laitaan. Toisaalta oon aivan innoissani, että pian mun seikkailu täällä loppuu, mutta toisaalta tuntuu hirveän haikealta lähteä täältä. Mun mielialatkin vaihtelee jatkuvasti, sillä välillä murjotan huoneessani ja suurinpiirtein lasken tunteja lennon lähtöön, ja sitten taas seuraavassa hetkessä nautin täysillä elämästäni täällä. Mitä vähemmän päiviä on jäljellä, sitä sekavammat mun fiilikset on.

En oo koko aikana potenut varsinaisesti koti-ikävää. Oon saattanut haikailla, että voi "vitsi, kun olisi kiva ollut olla tuolla tai tuolla", ja kaivannut asumista yksin ja jotain Suomesta löytyviä juttuja (parempi netti!). Mutta olisin toisaalta aivan tyytyväinen, jos asuisin vaikkapa täällä yksin, ei sen mun kodin täytyisi välttämättä olla Suomessa. Tietenkin on aivan ihanaa nähdä perhe, kaverit, koirat ja tallata tuttuja Turun katuja, mutta en mä voi rehellisesti sanoa, että mulla olisi niitä ihan hirmuinen ikävä. Kaipa mä oon sen verran aikuistunut, matkustellut tms., että tiedän niiden odottavan mua siellä olin mä kuinka kauan tahansa poissa, ja jos ne kaikki ystävät ei mua siellä odota, niin eipä ne oo mun ystävyyden arvoisia. Poissaolo onkin paras tapa huomata ketkä on niitä oikeitä ystäviä.

Tuntuu varmaan aluksi kyllä tosi hiljaiselta asua vaan parin koiran kera aivan yksin, kun on tottunut tähän sirkukseen. Vaikka (suurimman) osan ajasta toivon, että asuisin täälläkin yksin, niin on noi Guy ja Mark mulle äärettömän rakkaita ja hirveä ikävä niitä tuleekin. En näe niitä joka kuukausi, enkä edes joka vuosi, mutta tiedän, että me nähdään vielä joskus. Onneksi on s-posti, skype ja facebook, niin yhteydenpito on hurjan helppoa. Ja hei, Mark on luvannut tulla mun TOISEN lapsen ristiäisiin - kuulemma ekat se jättää välistä. :D Vaikka oon täällä välillä kiukutellut ja joskus ei oo huvittanut tehdä töitä, niin tuskin oon kumminkaan niiden mielestä ihan järkky ollut, kun ne suunnitteli miten saisi mut pidettyä täällä. Mulla on kyllä täydellinen ajoitus täältä lähtöön, sillä töitä on tulossa tänne ainakin tuplasta enemmän myöhemmin syksyllä.... voi seuraavaa tyttö raukkaa.

Mulle on edelleen täysi arvoitus, mitä mä siellä Suomessa alan puuhata, mutta eiköhän sekin sitten aikanaan selviä. En jaksa stressata sitä nyt, kun tiedän sen kuuluisan stressin iskevän kumminkin Suomessa. ;) Näyttelyistä päätin pitää Suomessa taukoa, tai ainakin vähentää niitä reippaasti. Muutama ulkomaille suuntautuva reissukin oli suunniteltuna valmiiksi, mutta nekin jää välistä. Tän kaiken pyörityksen jälkeen mulle riittää, että saan vaan nauttia niiden koirieni kanssa vietetystä ajasta kotona, ehtii niihin näyttelyihin myöhemminkin. Muutamaan näyttelyyn ollaan kumminkin menossa, sekä itse olen lupautunut tuomaroimaan junnuja. Tärkeintä mulle onkin niiden kavereiden näkeminen siellä näyttelyissä, eikä se menestyminen kehänauhan sisäpuolella. Tällä hetkellä se kilpailuinnostus ja voitontahto on aivan nollassa. Kokonaan mun koirainnostusta ei olla täällä onnistuttu tappamaan, sillä pentusuunnitelmia oon pyöritellyt päässäni. ;)

Tällaisia höpinöitä tällä kertaa täältä sairasvuoteelta. En ymmärrä miten näillä helteillä onnistuu saamaan flunssan - oon vaan aikas taitava. Jospa välttyisin nyt siltä perinteiseltä syysflunssalta Suomessa, mutta taitaa olla turha toivo...

Syyskuu = syksy?

Hauskaa syyskuun ensimmäistä päivää! Ilmeisesti kuun puolesta nyt kuuluisi olla syksy, mutta kun lämpötila on yli 25 astetta ulkona, niin mä oon ainakin vielä täysin kesätunnelmissa. Niinpä istahdinkin ulos bikineissä (jospa vaikka sen rusketus vielä tarttuisi), kone mukana ja breezeri kourassa. Ajattelin tulla tänne kirjoittamaan teille pikaiset terveiset (ja ehkä hieman herättämään kateutta siellä syksyisessä Suomessa värjötteleville). Huomenna on silleen jännä päivä, että tasan kuukauden päästä pitäisi ottaa lento kohti Suomea, hui! Niin se aika vaan menee, kun on hauskaa. Kumminkin sitä ennen aion ottaa kaiken irti mun elämästä täällä ja tästä upeasta auringonpaisteesta! Naputtelen teille pari muutakin postausta, jotka ajastan huomiselle. Hauskoja illan jatkoja mun Suomen muruille <3

Suomi sapuskaa

Hupsis, viime päivityksestä on kulunut lähes kuukausi - niin se aika vaan lentää. Jotenkin tänne raapustaminen on ollut ylivoimaisen vaikeaa, olenkin monesti yrittänyt kirjoittaa, mutta pää on ollut aivan tyhjä. Tän kuukauden tapahtumia tuleekin nyt hieman hämärässä järjestyksessä, mutta koittakaa kestää.

Noin viikko sitten mun ihanan suomen-höpötys-seuralais-Tiinan ollessa vielä täällä järkättiin Suomi teemainen illallinen. Aloitettiin jo päivällä tekemällä lounaaksi makaronilaatikkoa, ja ahkerana leivottiin korvapuusteja sekä karjalanpiirakoita. Korvapuusteja oltiin molemmat tehty ennenkin, mutta karjalanpiirakoiden leipominen olikin mulle täysin uutta, sillä kaupunkilaistyttönähän oon tottunut ostamaan ne suoraan kaupan hyllyltä. Tiina oli onneksi ennakoinut tätä illallista ja tehnytkin niitä kerran äitinsä seurassa ennen tänne tuloa. Puuroriisiä ei löydetty, joten riisitäytteen koostumus ei täysin vastannut oikeaa, mutta eipä sitä kukaan meidän lisäksi tiennyt. Eikä ne piirakat ehkä olleet kaikkein kauneimpia, mutta yritettiin ainakin parhaamme. Eikö se ajatus oo tässäkin tärkein? Lisäksi tehtiin karjalanpaistia keitettyjen perunoiden sekä salaatin kera. Ja mitä kunnon Suomi -illallinen olisi ilman Salmiakki Koskenkorvaa (salakuljetettu Suomesta). Ihme ja kumma kaikki tykkäsi salmarista, vaikka ajateltiin sen aiheuttavan ihmisissä pikemmin ällötystä - mikä pettymys. Kukaan ei saanut ruokamyrkytystä ja ruokakin katosi nopeasti kaikkien lautasilta, joten ilta onnistui mitä mainioimmin.

Mark kaivoi kaapista jotain järkyttävää japanilaista alkoholia, jonka kuulemma piti maistua luumulle. Ihan järkyttävää litkua!

Voisin kai seuraavaksi vaihtaa tän ruoka blogiksi, kun jokaisen tekstin tunnisteessa tuntuu olevan sana ruoka? Ruokaa vaan on niin hauska kuvata!

Sunnuntain seikkailuja

Huoh, ei ihan niitä parhaita päiviä, mutta positiivista, että suunta ei oikeesti voi olla tästä kun ylöspäin. Tulipa sitten tarvottua pari tuntia kaatosateessa keskellä metsää kaikkien inhottavien itikoiden uhrina. Oma vaatetuskaan ei ollut tälle pienoiselle retkelle se paras mahdollinen, vai mites noi crocksit, shortsit ja bikinin yläosa soveltuu tonne rämeikköön? No, ei mun kokemuksen mukaan kovin hyvin - kroppa täynnä naarmuja, hyttysten ja paarmojen puremia, jalat ihan mudassa ja tosiaan mukavasta sateesta johtuen olo kuin uitetulla rotalla. Olen siis varmasti ensi viikonlopun näyttelyissä hurmaava näky esitellessäni vähemmän viehättäviä sääriäni. Ai, tuomaroidaanko siellä koiria eikä niitä mun naarmujalkoja? Kaipa mä sitten voinkin vetää hameen tai mekon päälle, kun jostain syystä näillä helteillä ei noi pitkälahkeiset vaatekappaleet houkuttele.

Ja kun joku kumminkin miettii, että mitä tämä hullu siellä metsässä on tehnyt, niin etsisin karannutta koiraa. En siis muuten vain lähtenyt päiväkävelylle ;) Onneksi jäi ne metsän asukit bongailematta, tosin olisitte varmasti kuulleet sinne Suomeen saakka, jos olisin törmännyt siellä joihinkin elukoihin.

Boring Friday

Huoh, taas täällä ollaan yksinään, tosin tällä kertaa ainoastaan sunnuntai aamuun saakka. Päivä on mennyt pitkälti kenneltöiden ohella naamakirjassa roikkuen, aurinkoa ottaen, olympialaisia tuijottaen ja nyt katson jotain Gossip Girlin vanhaa jaksoa nuudelikeittoa samalla syöden. I know, my life is so boring!

Mun rakkaat koiratyttöset on suunnannut viikonlopuksi Kuopioon, voih sinne mäkin haluisin. Ikävä teitä kaikki rakkaat muruseni! <3 Tosin kyllä mulle kelpaisi myös se Turun yöelämäkin. Täällä mua on ainoastaan viihdyttänyt herra (tai rouva) Pesukarhu, jonka bongasin ikkunasta. Ne on kyl oikeesti pirun söpöjä!

Huomaa, että takana on muutaman tunnin yöunet, kun ei ajatus kulje sitten yhtään. Joo, ei kannata mennä nukkumaan kun vasta kolmelta, jos herää kuudelta... Huomenna sit aamupalaa nauttimaan Sharonin ja Paulan kanssa, can't wait! Musta tulee muuten mökkihöperö ja kutsun herra Pesukarhun sisälle teelle...Kun tekstin taso on tätä luokkaa, niin parasta jättää ne oikeat asiat huomiseen ja ottaa koirat kainaloon ja mennä nukkumaan. Huomiseen!

Torstain mietteitä

1. Kovin mukavaa, kun jättää ikkunan illalla auki ja valot huoneeseen. Hyttysverkon läpi tulee jotain pikkuisia mustia lentäviä ötököitä, jotka sit parveilee mun lamppujen ympärillä. Onneksi ne kuolee kun ruiskuttaa niihin hiuslakkaa! Tosin mä saan kans jonkun hiuslakka myrkytyksen samalla.

2. Myöskin sammakon liiskautuminen kengän alle pimeässä on mitä riemukkain hetki.

3. Huomasin tässä myös, että mun Suomeen paluuseen on 2 kk! Mihin ihmeeseen tää aika on mennyt?

4. Saan myös ensi viikolla tänne seuraa Suomesta. Voi Tiina parkaa, kun joutuu kuuntelemaan mun taukoamatonto pälpätystä.

5. Myös viikon päästä on neiti Tequilan ensi esiintyminen kehissä. Hän kohtaa taistelussa isosiskonsa Tiaran.

6. Mulla on kurkku täynnä rakennuspölyä kennelistä. Ja oon kyllä kurkkuani myöten täynnä koko remonttiakin.

7. Kennelin pesukone ei myöskään oo ollut kohta kuukauteen käytössä, Mähän näppäränä tyttönä pesin 15 huopaa käsin - osaan taas arvostaa pesukonetta.

8. Myöskin on todettu, että naama turpoaa kivasti, kun paarma pistää keskelle otsaa.

9. Ai niin, ja mun toinen kennelkenkäkin oli mystisesti ilmestynyt pihalle. Kaipa se on tullut pintaan ja sheltit on sen ystävällisesti pelastanut (=syönyt palasiksi).

10. Mulla on kauhea kasa tekstejä luonnoksissa, mutta miten ihmeessä sen julkaise napin painaminen voi olla niin kovin vaikeaa.

11. Jos en oo jo tätä kertonut riittävän monesti niin jenkkien BB on ihan jostakin. Pitää varmaan kirjottaa tarkempi raportti siitä, kuinka huono se on. Surkeintä tässä on, että katon sitä silti.

12. Oon taas viikonlopun yksinäni, ihanaa! Tulee taas oma aika tarpeeseen. Sentään molemmat pojat on säilynyt hengissä mun murhaavista katseista huolimatta.

Yritän saada jotain järkevämpää (onko mun jutut koskaan järkeviä) julkaistua huomenna.

Jos rakas mummini eksyy lukemaan tätä niin KIITOS, tiedät kyllä mistä ;)

Ei mekkoa

Pakko taas vähän avautua, kun sauhu nousee korvista. Tilasin Nellyltä mekon mun lokakuisille synttäreille sekä parit alushousut mun Suomen osoitteeseen. No, mulle tuli sit sieltä viesti, että paketti lähetetty ja blaa blaa blaa. Pakettia tai saapumisilmoitusta ei kumminkaan kuulunut, ja kun asiaa kysyttiin sanottiin, että heillä ei ole paketista mitään lähetystietoja eli ei voida jäljittää. Postistahan nyt mitään pakettia ei löydy ilman tietoja, joten ei osattu sanoa onko se siellä niiden hyllyssä. Nellystä sanottiin, että jos paketti on postissa ja sitä ei haeta se palautuu heille ja he laittaa sit sen paketin uudestaan matkaan.

Huomasin nyt, että tililleni oli palautunut rahaa Nellyltä ilman mitään viestiä. Ajattelin, että hienoa paketti on palautunut sinne ja nyt he urpot on palauttanut mun rahat sen sijaan, että olisivat luvatusti lähettäneet paketin uudestaan. Eikun uudestaan viestiä Nellylle! Sekin mua jo ärsyttää, että sinne ei ole mahdollisuutta soittaa, vaan täytyy laittaa s-postia. Asiasta kyseltäessä vastasi joku jonka luetunymmärtämisessä on selvästi parannettavaa, sillä vastaus oli luokkaa ei hätää he palauttaa rahat mulle. Siis anteeksi mitä, mähän just kysyin, että mikä on tilanne kun rahat ON jo palautettu!

Taas uutta viestiä sinne ja selvisi, että palautetut rahat on mun mekosta, jota ne ei oo koskaan edes lähettänyt, sillä varastosaldo on ollut väärä ja sitä ei oo pystytty mulle toimittaa! Eli en saa sitä mekkoa. Oon siis saatana (anteeksi kielenkäyttöni) turhaan odottanut mekkoa, jota ei ikinä ollut tulossakaan! Ei voitu sitten heti ilmoittaa asiasta.... Mähän olin jo hankkinut korut, laukun, kengät yms. siihen mekkoon.

Eniten tässä siis ärsyttää se, että kun useamman kerran kyselin mun paketista, niin miksi sieltä ei heti sanottu, että sitä mekkoa ei olla pystytty mulle toimittamaan. Korvaukseksi mun Nelly tilille olin saanut 4 euroa, jippii hei! Ai niin, ja ne siinä paketissa olleet alushousut on edelleen kadoksissa ja niistä he tekevät nyt postille katoamisilmoituksen (öö, milläköhän tiedoilla, kun alunperin mulle sanottiin ettei siitä paketista oo tietoja?!). Niistä rahat sitten palautuu joskus mun tilille, ehkä. Nyt oon sit ilman mekkoa ja tuonne Nellyllehän en mun rahoja enää tuhlaa. Klikkailen tieni sitten Asokselle ja tilaan sieltä itselleni mekon.

Nellyhän mainostaa, että toimitus on sen 2-6 arkipäivää, mulle ei kylläkään ole ikinä mikään Nellyn paketti tullut tuossa ajassa... Ilmeisesti ne suositut bloggajat, jotka Nellyä jatkuvasti mainostaa saa hieman eritasoista palvelua kuin minä. Asiakaspalvelussa on kyllä hurjasti parannettavaa kyseisellä puljulla. Onneksi tässä on se pari kuukautta aikaa hankkia joku rätti sinne synttäreilleni.

Pond 1 - Ninni 0

Tequila on kuullut, että mutakylvyt kaunistaa, joten hän päätti keskiviikon kunniaksi tarjota moisen kylpylähoidon meille molemmille. Fiksuna tyttönä Tequila hyppäsi lampeen, ja koskapa hän on hyvin tottelevainen 6 kk ipana ei hän mun huudoista huolimatta tullut rantaan, vaan vaihtoi aina suuntaa mut nähdessään. Ja meidän lampihan ei ole ihana hiukkapohjainen kirkasvetinen lampi, vaan mutapohjainen ällötys, jonka koko pinta on täynnä jotain vihreää mönjää ja vesi on mudan vuoksi ihastuttavan (paskan)ruskeaa.

Vihdoin neiti päätti uiskennella rantaan päin, mutta ei tietenkään mun käden ulottuville. Varsin fiksuna kahlasin veteen (lue: upposin pohjassa olevaan mutaan) melko uusine kennel kenkineni ja kiskoin vastahakoisen neidin rantaan. Upposin mutaan lähes reisiin asti ja tässä taistelussa menetin toisen kenkäni. Voi voi! Yritin urheasti tarpoa uudestaan mudassa ja etsiä kenkääni, mutta tuloksetta. Myöskään pätevä Mark ei yrityksistä huolimatta onnistunut (Mark seisoi rannalla ja haravalla tökki mutaa). Kenkä oli vajonnut mutaan eikä sitä löytynyt.


Tequila vaikutti kuitenkin hyvin iloiselta loistavasta uintisuorituksestaan ja kauniista ulkomuodostaan. Ei kun koira kainaloon, ainokainen kenkä käteen ja taistelun hävinneenä kohti kenneliä pesutoimiin.


Viikonlopun ohjelmassa on taas uusien kennelkenkien osto, onneksi en ostanut niitä aitoja Crockseja vaan halpis-feikki versiot. Guy harmitteli ettei ollut tapahtuman aikaan kotona, sillä olisi halunnut ikuistaa mut lammessa ja julkaista kuvan Facebookissa. Niinpä valitettavasti suurempi kuvamateriaali jäi uupumaan tästä mun ja lammen kaksintaistelusta, jonka tällä kertaa hävisin. Uusinta eriä ei toivottavasti ole luvassa.

p.s En tainnut myöskään hurmata puhtaalla ulkomuodollani noita kennelin työmiehiä. Ei sillä, että muutenkaan kennelvaatteissani ja meikittömällä naamalla olisin kovin viehättävä.