lauantai 29. syyskuuta 2012
Hockey Hall of Fame
Toronton päiväreissulla täytyi tietty käydä myös Hockey Hall of Famessa. Musta ei ehkä ekana uskoisi, mutta seuraan NHL:ä ja jääkiekon MM-kisat on pakko katsoa joka vuosi. Niinpä olinkin ihan innoissani tuonne pääsystä. Paikka ei toivottavasti esittelyjä kaipaa, joten saatte tyytyä muutamaan kuvaan.
perjantai 28. syyskuuta 2012
Georgian Bay & Inglis Falls
Kaikkea jännää sitä löytääkin, kun käy läpi koneen kuvia.... Elokuun alussa kävin Sharonin ja Paulan kanssa turistina näyttelyssä, joka pidettiin Owen Sound'ssa. Samalla reissulla ihmettelyn aiheeksi pääsi Georgian Bay sekä Inglis Falls.
Georgian Bay on suuri lahti Lake Huron:ssa (Huronjärvi in Finnish?),
joka on kuulemma tilavuudeltaan maailman seitsemänneksi suurin järvi.
Jotain kertoo järven koostakin se, että tämä kyseinen lahti on n. 220 km
pitkä ja 100 km leveä.
Lisäksi sitten käytiin Inglis Falls'n luonnonsuojelualueella, jossa piipahdettiin kiireen vuoksi vain nopeasti katsomassa samannimistä vesiputousta. Todella kuivan kesän vuoksi putouksessa ei virrannut vettä normaaliin tapaan, mutta kaunishan se oli silti. Putouksella taisi olla korkeutta 18 m.
Tänään olen...
... kantanut 15 häkkiä ulos kennelistä sekä takaisin sisään. That's sooooooo much fun! Ja mähän oon saanut tehdä ton nyt joka päivä, jippii.
... syönyt omena-kaurapaistosta yhdistettynä lounaana, päivällisenä sekä iltapalana. Mukavaa, kun on yksin, niin voi syödä mitä haluaa, millon haluaa.
... pessyt 5 mäyräkoiraa sekä yhden sheltin. Operaatioon kuului myös kaikkien niiden kynsien leikkuu, hampaiden sekä korvien putsaus ja tietty föönaus.
... skypetellyt äidin kanssa.
... ihmetellyt, kuinka vähän mulla on päiviä jäljellä täällä (4 kokonaista!).
... suunnitellut pakkailun aloittamista, mutta pitääkin ostaa se toinen laukku ensin. Pakko hoitaa se huomenna tai viimeistään lauantaina.
... tehnyt muistilistaa siitä, mitä mun pitää muistaa ostaa.
... sekä listannut myös asioita, jotka pitää Suomessa muistaa hoitaa.
... haaveillut ruisleivästä, salmiakista, omasta kodistani, karpalolonkerosta sekä lasillisesta punaviiniä (tai ehkä kahdesta).
... hermostunut, koska en löydä telkkarin kaukosäädintä. Ihan varmasti sekin on jossain ihan loogisessa paikassa ja löydän sen sitten huomenna.
... kirjoitellut muutaman blogipostauksen.
... todennut, ettei mantelimaito maistu hyvältä teessä. Eikä kyllä varmaan oikeasti missään muussakaan.
... tuijotellut hyvännäköisiä työmiehiä.
... lukenut BB-uutisia sekä katsonut ennakkoon huomisen salkkari jakson.
... stressannut koiran lennon järkkäämistä.
... nettishoppaillut (mulla on kiva pino mm. uusia vaatteita odottamassa mua Suomessa).
... todennut, kuinka turhia monet mun postaukset on. Nyt CTV:n uutisten pariin (ei oo sitä kaukosäädintä, joten nyt sit katsotaan uutiset).
... syönyt omena-kaurapaistosta yhdistettynä lounaana, päivällisenä sekä iltapalana. Mukavaa, kun on yksin, niin voi syödä mitä haluaa, millon haluaa.
... pessyt 5 mäyräkoiraa sekä yhden sheltin. Operaatioon kuului myös kaikkien niiden kynsien leikkuu, hampaiden sekä korvien putsaus ja tietty föönaus.
... skypetellyt äidin kanssa.
... ihmetellyt, kuinka vähän mulla on päiviä jäljellä täällä (4 kokonaista!).
... suunnitellut pakkailun aloittamista, mutta pitääkin ostaa se toinen laukku ensin. Pakko hoitaa se huomenna tai viimeistään lauantaina.
... tehnyt muistilistaa siitä, mitä mun pitää muistaa ostaa.
... sekä listannut myös asioita, jotka pitää Suomessa muistaa hoitaa.
... haaveillut ruisleivästä, salmiakista, omasta kodistani, karpalolonkerosta sekä lasillisesta punaviiniä (tai ehkä kahdesta).
... hermostunut, koska en löydä telkkarin kaukosäädintä. Ihan varmasti sekin on jossain ihan loogisessa paikassa ja löydän sen sitten huomenna.
... kirjoitellut muutaman blogipostauksen.
... todennut, ettei mantelimaito maistu hyvältä teessä. Eikä kyllä varmaan oikeasti missään muussakaan.
... tuijotellut hyvännäköisiä työmiehiä.
... lukenut BB-uutisia sekä katsonut ennakkoon huomisen salkkari jakson.
... stressannut koiran lennon järkkäämistä.
... nettishoppaillut (mulla on kiva pino mm. uusia vaatteita odottamassa mua Suomessa).
... todennut, kuinka turhia monet mun postaukset on. Nyt CTV:n uutisten pariin (ei oo sitä kaukosäädintä, joten nyt sit katsotaan uutiset).
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Microwave Cooking
En muista oonko täällä aikaisemmin avautunut aiheesta nimeltä poikien mikronkäyttö. Nähän siis ilmeisesti rakastaa tuota mikroaaltouuniksikin kutsuttua kapistusta, ja se onkin päivittäisessä käytössä. Useimmat mun tuntemat ihmiset (tai ainakin suomalaiset) käyttää mikroa kahteen tarkoitukseen a. ruuan lämmittämiseen sekä b. ruuan sulattamiseen. Näiden toimintojen lisäksi pojat on erityisen viehättyneitä ruuan kypsentämiseen mikrossa! Mikrossa on kokattu mm. perunoita, kananmunia, kanaa!, tietenkin vihanneksia, omenia... mitäpä siellä ei voisi valmistaa.
Olenkohan puolen vuoden aikana syönyt kaksi kertaa kattilassa keitettyjä perunoita? Toisella kerralla mä tungin ne sinne kattilaan, ja toisella kerralla Markilla oli varmaankin joku tilapäinen mielenhäiriö, kun se päätti mikron sijaan valmistaa ne kattilassa. Muutenhan siis perunat laitetaan lautaselle, tökätään niihin muutama reikä, laitetaan mikroon, ja kappas kohta meillä onkin sit kypsiä perunoita (mausta en sitten sanokaan mitään).
Tapaus kana sattui grillailun yhteydessä, kun kana oli loistavasta kypsennys yrityksestä huolimatta jäänyt raa'aksi. Olisi ollut liian loogista laittaa ne kanat takaisin sinne grilliin, joten ne sitten laitettiin sen sijasta mikroon ja kypsennettiin siellä loppuun. Tarviiko edes sanoa, että mä kaikessa hiljaisuudessa jätin kanani syömättä.
Jos joku nyt innostui tästä mikrossa kokkailusta, niin nyt vuorossa olisi ohje "keitetyille" kananmunille.
Eli täällä myydään tähän tarkoitukseen varta vasten tehtyjä kuppeja. Parhaan tuloksen saa, kun siroittelee hieman suolaa kupin pohjalle, jonka jälkeen kananmuna rikotaan kuppiin ja kupin kansi laitetaan kiinni.
Sitten kuppi laitetaan mikroon noin minuutiksi. Aikahan tietenkin riippuu siitä haluaako munansa kovaksi keitettynä vai hieman löysempänä mallina.
Lopuksi kuppi otetaan mikrosta ja muna kaavitaan kupista ulos. Tadaa, nyt muna on valmis nautittavaksi.
Pelottavinta tässä on se, että ruuanvalmistus mikrossa on mulle jo ihan normaalia. Lupaan kuitenkin Suomessa valmistaa ne perunani ihan kattilassa, sekä kanan kypsennys ei varmasti tule tapahtumaan mikrossa. Ja en aio raahata itselleni Suomeen noita "munakuppeja". Nyt käsipystyyn, jos Suomestakin löytyy ihmisiä, jotka valmistavat esim. "keitetyt" kananmunat sekä perunat mikrossa.
p.s. En enää yhtään ihmettele, miten jollain on tullut joskus mieleen esim. kuivata märkä kissa mikrossa.
Olenkohan puolen vuoden aikana syönyt kaksi kertaa kattilassa keitettyjä perunoita? Toisella kerralla mä tungin ne sinne kattilaan, ja toisella kerralla Markilla oli varmaankin joku tilapäinen mielenhäiriö, kun se päätti mikron sijaan valmistaa ne kattilassa. Muutenhan siis perunat laitetaan lautaselle, tökätään niihin muutama reikä, laitetaan mikroon, ja kappas kohta meillä onkin sit kypsiä perunoita (mausta en sitten sanokaan mitään).
Tapaus kana sattui grillailun yhteydessä, kun kana oli loistavasta kypsennys yrityksestä huolimatta jäänyt raa'aksi. Olisi ollut liian loogista laittaa ne kanat takaisin sinne grilliin, joten ne sitten laitettiin sen sijasta mikroon ja kypsennettiin siellä loppuun. Tarviiko edes sanoa, että mä kaikessa hiljaisuudessa jätin kanani syömättä.
Jos joku nyt innostui tästä mikrossa kokkailusta, niin nyt vuorossa olisi ohje "keitetyille" kananmunille.
Eli täällä myydään tähän tarkoitukseen varta vasten tehtyjä kuppeja. Parhaan tuloksen saa, kun siroittelee hieman suolaa kupin pohjalle, jonka jälkeen kananmuna rikotaan kuppiin ja kupin kansi laitetaan kiinni.
Sitten kuppi laitetaan mikroon noin minuutiksi. Aikahan tietenkin riippuu siitä haluaako munansa kovaksi keitettynä vai hieman löysempänä mallina.
Lopuksi kuppi otetaan mikrosta ja muna kaavitaan kupista ulos. Tadaa, nyt muna on valmis nautittavaksi.
Pelottavinta tässä on se, että ruuanvalmistus mikrossa on mulle jo ihan normaalia. Lupaan kuitenkin Suomessa valmistaa ne perunani ihan kattilassa, sekä kanan kypsennys ei varmasti tule tapahtumaan mikrossa. Ja en aio raahata itselleni Suomeen noita "munakuppeja". Nyt käsipystyyn, jos Suomestakin löytyy ihmisiä, jotka valmistavat esim. "keitetyt" kananmunat sekä perunat mikrossa.
p.s. En enää yhtään ihmettele, miten jollain on tullut joskus mieleen esim. kuivata märkä kissa mikrossa.
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Autumn
Täällä on viimeiset pari viikkoa alkanut tuntua jo syksyltä: ensimmäiset lehdet on pudonnut jo puista ja lämpötila tippunut huimasti (päivisin n. 15 astetta ja aamuisin n. 5!). Vaikkakin valitan jatkuvasti, kuinka inhoan kylmää, niin jotenkin silti syksy on aivan ihanaa aikaa - kunhan ei vaan saada koko ajan. Syksyisin on vaan niin kaunista!
Kun ilmat viilenee voi huoletta pukeutua lämpimiin villapaitoihin ja kiepauttaa pehmoisen huivin kaulaan. Muutenkin pidän eniten juuri syksyn pukeutumisesta, kun saa kunnolla kerrospukeutua ja voi yhdistellä vaatteita ja asusteita runsaammin. Täällä oli ainakin niin kuuma kesä, että yritti miettiä mahdollisimman viileitä ja helppoja asuja. Mun vaatevalikoima rajoittuu täällä siihen reiluun matkalaukulliseen, joten odotan innolla, että pääsen penkomaan mun omaa rakasta vaatehuonetta!
Aamuisin herääminen on vaan kovin paljon vaikeampaa, kun lämpimän peiton alle jääminen houkuttaisi enemmän kuin kylmään ja pimeään ulkoilmaan astuminen. Koiran omistajana sinne ulos on vaan pakko raahautua, oli ilma sitten mikä hyvänsä.
Onneksi hyvänä vastapainona noille aamuheräämisille toimii sitten iltaisin sohvalle käpärtyminen koirat kainalossa. Ihan parasta nauttia vaikka lasillinen viiniä, sytyttää kynttilät, katsoa jotain ihanaa leffaa tai lukea hyvää kirja - aivan yksin (erakoitunut Ninni täällä hei). Huomaa kyllä näistä mun kirjoituksista, että kaipaan sitä omaa rauhaa. Mutta pian mä oon KOTONA.
Kuvat on tältä aamulta pihasta räpsittyjä.
Kun ilmat viilenee voi huoletta pukeutua lämpimiin villapaitoihin ja kiepauttaa pehmoisen huivin kaulaan. Muutenkin pidän eniten juuri syksyn pukeutumisesta, kun saa kunnolla kerrospukeutua ja voi yhdistellä vaatteita ja asusteita runsaammin. Täällä oli ainakin niin kuuma kesä, että yritti miettiä mahdollisimman viileitä ja helppoja asuja. Mun vaatevalikoima rajoittuu täällä siihen reiluun matkalaukulliseen, joten odotan innolla, että pääsen penkomaan mun omaa rakasta vaatehuonetta!
Aamuisin herääminen on vaan kovin paljon vaikeampaa, kun lämpimän peiton alle jääminen houkuttaisi enemmän kuin kylmään ja pimeään ulkoilmaan astuminen. Koiran omistajana sinne ulos on vaan pakko raahautua, oli ilma sitten mikä hyvänsä.
Onneksi hyvänä vastapainona noille aamuheräämisille toimii sitten iltaisin sohvalle käpärtyminen koirat kainalossa. Ihan parasta nauttia vaikka lasillinen viiniä, sytyttää kynttilät, katsoa jotain ihanaa leffaa tai lukea hyvää kirja - aivan yksin (erakoitunut Ninni täällä hei). Huomaa kyllä näistä mun kirjoituksista, että kaipaan sitä omaa rauhaa. Mutta pian mä oon KOTONA.
Kuvat on tältä aamulta pihasta räpsittyjä.
Lauantain höpöttelyä
Jaksan varmaan kyllästymiseen asti hokea tätä, mutta aika vaan menee niin älyttömän nopeasti. Tännekin oon viimeksi näköjään jotain postannut lähemmäs 2 viikkos sitten, hupsista. Nyt on kumminkin masu täynnä sushia, ja maatessani maha kohti kattoa sängyllä on hyvin aikaa kirjoitella hieman kuulumisia. Kokonaisia päiviä Kanadassa on jäljellä vaatimattomat yhdeksän, ja paniikki on jo iskenyt. Aiheutin itselleni jo suuremman luokan pakkauspaniikin ahtamalla jotain tavaroita matkalaukkuun, ja kappas ei mitään toivoa, että kaikki mahtuisi sinne. Onneksi fiksuna tyttönä ratkaisin tilanteen, ja bookkasin toisenkin laukun mun lennolle - varsin näppärää. Nyt pitäisi enää ostaa se toinen laukku...
Oon tässä viime aikoina miettinyt, kuinka heikosti oon pitänyt yhteyttä suurimpaan osaan mun kavereista Suomessa (anteeksi siis kaikille). Monen kaverin viimeisen kuuden kuukauden kuulumiset on ihan hämärän peitossa, ja hieman jännittääkin nähdä taas kaikkia, kun oon ollut säälittävän huono ystävä. No, kuten eräs ihana ihminen mua rohkaisi, niin enköhän mä pian saa niistä kavereiden kuulumisista kiinni. Ja hei kaikki rakkaat murmelini, jos linnottaudun kotiini eikä musta kuulu mitään, niin mulle saa kyllä soittaa.
Suomessa mua sit odottaa lisää paniikkia ja stressattavaa, kun täytyisi saada mahdollisimman pian töitä, jotta saisi postiluukusta kolahtavat laskut maksettua, ostettua ruokaa sun muuta typerää. Täällä kun laskut on korkeintaan tullut s-postiin, ja jääkaappi on saanut täytettä ilman mun rahallista panostusta. Täällä asuminen on ollut melkein, kun olisi muuttanut takaisin äidin hellään huomaan, kun ruokakin on annosteltu valmiiksi lautaselle. Silti ikävä on melko kova mun pikkuiseen asuntoon sekä yksin asumiseen.
Toisaalta mitä vähemmän on päiviä jäljellä, sitä haikeampi on fiilis. Tänäänkin sushilla käydessä mietin, että tää on mahdollisesti vika kerta kyseisessä paikassa. Samoin aikaisemmin tällä viikolla Guyn kanssa yhteen paikkaan ajellessa tajusin, että viimeinen kerta kun ajetaan yhdessä sitä tietä. Ihan siis tyhmiä juttuja, mutta hyvä etten oo kyyneleet silmissä näitä asioita miettiessäni. Tiedossa on siis satavarmasti järjetön itkukohtaus lentokentällä, how charming.
Jospa yrittäisin näinä viimeisinä päivinä päivitellä blogiakin ahkerammin, ettei sitten Suomessa ollessa tää täyty julkaisemattomista kuvista täältä (that's exactly what's going to happen). Pidemmittä puheitta, mun on pakko mennä nyt nukkumaan. Huomiseen!
Oon tässä viime aikoina miettinyt, kuinka heikosti oon pitänyt yhteyttä suurimpaan osaan mun kavereista Suomessa (anteeksi siis kaikille). Monen kaverin viimeisen kuuden kuukauden kuulumiset on ihan hämärän peitossa, ja hieman jännittääkin nähdä taas kaikkia, kun oon ollut säälittävän huono ystävä. No, kuten eräs ihana ihminen mua rohkaisi, niin enköhän mä pian saa niistä kavereiden kuulumisista kiinni. Ja hei kaikki rakkaat murmelini, jos linnottaudun kotiini eikä musta kuulu mitään, niin mulle saa kyllä soittaa.
Suomessa mua sit odottaa lisää paniikkia ja stressattavaa, kun täytyisi saada mahdollisimman pian töitä, jotta saisi postiluukusta kolahtavat laskut maksettua, ostettua ruokaa sun muuta typerää. Täällä kun laskut on korkeintaan tullut s-postiin, ja jääkaappi on saanut täytettä ilman mun rahallista panostusta. Täällä asuminen on ollut melkein, kun olisi muuttanut takaisin äidin hellään huomaan, kun ruokakin on annosteltu valmiiksi lautaselle. Silti ikävä on melko kova mun pikkuiseen asuntoon sekä yksin asumiseen.
Toisaalta mitä vähemmän on päiviä jäljellä, sitä haikeampi on fiilis. Tänäänkin sushilla käydessä mietin, että tää on mahdollisesti vika kerta kyseisessä paikassa. Samoin aikaisemmin tällä viikolla Guyn kanssa yhteen paikkaan ajellessa tajusin, että viimeinen kerta kun ajetaan yhdessä sitä tietä. Ihan siis tyhmiä juttuja, mutta hyvä etten oo kyyneleet silmissä näitä asioita miettiessäni. Tiedossa on siis satavarmasti järjetön itkukohtaus lentokentällä, how charming.
Jospa yrittäisin näinä viimeisinä päivinä päivitellä blogiakin ahkerammin, ettei sitten Suomessa ollessa tää täyty julkaisemattomista kuvista täältä (that's exactly what's going to happen). Pidemmittä puheitta, mun on pakko mennä nyt nukkumaan. Huomiseen!
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Back to Black
Sunnuntain riepuja:
Jakku H&M // Toppi Gina Tricot // Housut Zara // Laukku Aldo // Kengät Valencia // Korut Glitter & äidin korulaatikosta ryövätty
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)