Ei mekkoa

Pakko taas vähän avautua, kun sauhu nousee korvista. Tilasin Nellyltä mekon mun lokakuisille synttäreille sekä parit alushousut mun Suomen osoitteeseen. No, mulle tuli sit sieltä viesti, että paketti lähetetty ja blaa blaa blaa. Pakettia tai saapumisilmoitusta ei kumminkaan kuulunut, ja kun asiaa kysyttiin sanottiin, että heillä ei ole paketista mitään lähetystietoja eli ei voida jäljittää. Postistahan nyt mitään pakettia ei löydy ilman tietoja, joten ei osattu sanoa onko se siellä niiden hyllyssä. Nellystä sanottiin, että jos paketti on postissa ja sitä ei haeta se palautuu heille ja he laittaa sit sen paketin uudestaan matkaan.

Huomasin nyt, että tililleni oli palautunut rahaa Nellyltä ilman mitään viestiä. Ajattelin, että hienoa paketti on palautunut sinne ja nyt he urpot on palauttanut mun rahat sen sijaan, että olisivat luvatusti lähettäneet paketin uudestaan. Eikun uudestaan viestiä Nellylle! Sekin mua jo ärsyttää, että sinne ei ole mahdollisuutta soittaa, vaan täytyy laittaa s-postia. Asiasta kyseltäessä vastasi joku jonka luetunymmärtämisessä on selvästi parannettavaa, sillä vastaus oli luokkaa ei hätää he palauttaa rahat mulle. Siis anteeksi mitä, mähän just kysyin, että mikä on tilanne kun rahat ON jo palautettu!

Taas uutta viestiä sinne ja selvisi, että palautetut rahat on mun mekosta, jota ne ei oo koskaan edes lähettänyt, sillä varastosaldo on ollut väärä ja sitä ei oo pystytty mulle toimittaa! Eli en saa sitä mekkoa. Oon siis saatana (anteeksi kielenkäyttöni) turhaan odottanut mekkoa, jota ei ikinä ollut tulossakaan! Ei voitu sitten heti ilmoittaa asiasta.... Mähän olin jo hankkinut korut, laukun, kengät yms. siihen mekkoon.

Eniten tässä siis ärsyttää se, että kun useamman kerran kyselin mun paketista, niin miksi sieltä ei heti sanottu, että sitä mekkoa ei olla pystytty mulle toimittamaan. Korvaukseksi mun Nelly tilille olin saanut 4 euroa, jippii hei! Ai niin, ja ne siinä paketissa olleet alushousut on edelleen kadoksissa ja niistä he tekevät nyt postille katoamisilmoituksen (öö, milläköhän tiedoilla, kun alunperin mulle sanottiin ettei siitä paketista oo tietoja?!). Niistä rahat sitten palautuu joskus mun tilille, ehkä. Nyt oon sit ilman mekkoa ja tuonne Nellyllehän en mun rahoja enää tuhlaa. Klikkailen tieni sitten Asokselle ja tilaan sieltä itselleni mekon.

Nellyhän mainostaa, että toimitus on sen 2-6 arkipäivää, mulle ei kylläkään ole ikinä mikään Nellyn paketti tullut tuossa ajassa... Ilmeisesti ne suositut bloggajat, jotka Nellyä jatkuvasti mainostaa saa hieman eritasoista palvelua kuin minä. Asiakaspalvelussa on kyllä hurjasti parannettavaa kyseisellä puljulla. Onneksi tässä on se pari kuukautta aikaa hankkia joku rätti sinne synttäreilleni.

Gosig Mus

Ootin ihan innoissani pääsyä sunnuntaina Burlingtonin Ikeaan - oikeestaan vaan niiden lihapullien takia. Rakennus ainakin oli yhtä huomiota herättävä (=hirveä), kun kaikki muutkin Ikeat.


Rakas pöytäseurueeni saikin sitten kuunnella mun kritiikkiä Swedish Meatballs -annoksestani. Lihapullat oli tosi vaaleita, samoin kastike oli tosi vaaleaa, perunamuusi omituista koostumukseltaan ja puolukkahilloa naurettavan vähän (oikeesti sitä oli vähän, toi kuvakulma hämää!). Kun toi kastike tulee pussista ja lihapullat pakkasesta, niin voiko olla niin vaikeeta?! No, Suomessa tämä(kin) asia osataan paremmin.


Olin myös ajatellut piristää huonettani uuden päiväpeitteen sekä ehkäpä kasvin voimin, mutta taas meni pieleen. Eipä täällä ollut tietenkään mun haluamaa peitetettä missäkään värissä myynnissä, ja fleece huovat sekä ne "kalliimmat" (en halua laittaa 50 € asiaan, jonka jätän tänne) ei kauheesti innostanut. Niinpä tästä(kin) kiukustuneena ei keltaiseen kassiin päätynyt kuin 3 pientä lelua mun hauvoille. Kukkasetkin ja muut sisustusesineet sai jäädä sinne hyllyille, kun en saanut sitä peittoa. Mä ehkä juuri ja juuri selviän jäljellä olevat pari kuukautta tolla sheltti huovalla... Jätin sitten kaikki ruotsalaiset herkutkin ostamatta, kun kiukutti niin paljon. Jälkeenpäin harmittaa, että jätin sen lihapullapussin ostamatta..... tyhmä mikä tyhmä.

Fergus & Elora

Jotta en jäisi kotiin yksinäni itkemään ihanat Sharon ja Paula raahas mut pois kotoota lauantaina. Aamun ohjelmaan kuului Farmers Marketilla käynti, joka on Milton pääkadulla joka kesälauantai Siellä myydään siis pääsääntöisesti Ontarion alueella kasvatettuja vihanneksia, hedelmiä, marjoja yms. Minkä lisäksi on sitten muutakin tuoretta ruokaa.

Maailman söpöin ja pienin shelttivauveli Heidi

Fiksuina ei sieltä ostettu ruokaa vaan mentiin hakee ah, niin terveellistä Mäkki safkaa. Ihan kyl hyvä, et noi raahas mut ulos ja pakotti syömään, kun ruoka ei yhtään maistunut enkä olisi yksinäni varmaan pahemmin syönyt mitään.


Heitettiin sitten pari meidän mukana ollutta pentua Sharonille & Paulalle, ja mä ihastelin westie vauveleita. Siis ne oli niin söpöjä!


Sen jälkeen otettiin suunta kohti paria läheistä söpöä pikku kaupunkia (onkohan noi edes kaupunkeja?) Fergusta ja Eloraa. Molemmat oli kyllä hurjan kauniita! Ja mä päätin leikkiä kunnolla turistia niiden muiden turistien joukossa.

Ferguksen keskustaa

Joku ääliö turisti ja joki

Tolla alueella on paljon skotlantilaista alkuperää olevia ja siellä järjestetäänkin vuosittain Skotti Festivaalit (jotka on kuulemma isoimmat Skotlannin ulkopuolella järjestettävät). Mä bongasin naisen soittamassa säkkipilliä.

Mä muutan tonne ja musta tulee vaaleanpunaisen nosturin kuljettaja

Elora

Joo, ei mitään kommentoitavaa. PISTE.

Ylpeä suomalainen LCBO:ssa (Liquor Control Board of Ontario).
Bt the way, täällä siis ei myydä mitään alkoholia normi ruokakaupoissa, siis ei yhtään mitään vaan kaikki ostetaan ainakin Ontariossa tuolta LCBO:sta tai sitten The Beer Storesta.

Kun oltiin ekaks kierretty Fergus ja sen jälkeen Elora niin palailtiin ensimmäiseen etsimään ruokapaikkaa. Päädyttiin Goofie Newfieen, jonka terassilta oli upeat näkymät Grand Riveriin (mikähän joki toi on suomeksi, anyway joku lätäkkö). Itse valitsin listalta Buffalo Chicken salaatin, mutta koska muidenkin annokset oli niin herkullisia niin pakkohan nekin oli kuvata. Jäkkäriksi jaettiin palanen Newfie Screech Rum Cakea, nam.

R.I.P. Dear Vilma

Pikkuinen Vilma mäyriäiseni pääsi tänään parempaan paikkaan - paikkaan, jossa sillä ei ole enää kipuja, jossa se saa haukkua sydämensä kyllyydestä ja jossa sillä on aina ruokaa tarjolla <3 Vilma olisi täyttänyt elokuun ensimmäinen päivä tasan 10 vuotta. Vilma oli toinen ensimmäisistä koiristani, ensimmäinen pk. kääpiömäyräkoirani, ensimmäinen "näyttelytähteni", ensimmäinen (ja ainoa) Suomen muotovalioni, ainoa koiristani joka on läpäissyt PIKA-kokeen, maailman paras ja rakkain pieni meluapina, joka opetti minulle hurjan paljon.

Vilma sairastui luusyöpään, johon ei ole parannuskeinoa ja se on todella kivulias. Kerrankin elämässäni oli pakko ajatella epäitsekkäästi, ajatella mikä on Vilmalla parasta. Olo on täysin tyhjä, kun tietää, ettei kotiin palatessa Vilma haukukaan iloisena ovella ja kiipeä mun syliin. Tiedän, etten olisi voinut auttaa Vilmaa, mutta tuntuu kauhealta, etten ollut sen rinnalla sen viimeisinä hetkinä. Juuri nyt vihaan täällä hemmetin Kanadassa oloani! Haluan kotiin.

Viime yö meni lähes nukkumatta, kun illalla ajattelin ja itkin Vilmaa, yöllä tuli äidiltä viesti, että Vilma on nukutettu ikiuneen ja siinä se loppu yö menikin itkiessä. Aamulla oli pakko ryhdistäytyä ja raahautua kenneliin, vaikkakin kyyneleet tulee silmiin heti asiasta puhuessa tai Vilmaa ajatellessa. Tätä kirjoittaessakin kyyneleet valuvat valtoimenaan.

Mun piti mennä illalla raveihin, mutta näillä yöunilla ja tässä olotilassa en olisi ollut maailman parasta seuraa, joten peruin sen ja jään kotiin suremaan. Yritän huomenna aamulla päästä pois talosta, vaikkakin juuri nyt ajatuskin kauhistuttaa. Ehkä se elämä alkaa pikkuhiljaa näyttää valoisammalta, vaikkei nyt siltä tunnukaan.

Yksi viimeisimmistä kuvista musta ja Vilmasta. En olisi ikinä voinut uskoa, etten näe rakastani enää Kanadan matkan jälkeen. Elämä on niin epäreilua.

Syttyi taivaalle uusi tähti,
koiraenkelinä tästä maailmasta lähti.
Nyt saat juosta lailla tuulen
vihreillä niityillä ajattomuuden.
Tuskaa, kipua, surua ole ei,
uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.
Hyvää matkaa pikkuinen,
täällä sinua ajattelen.

Pond 1 - Ninni 0

Tequila on kuullut, että mutakylvyt kaunistaa, joten hän päätti keskiviikon kunniaksi tarjota moisen kylpylähoidon meille molemmille. Fiksuna tyttönä Tequila hyppäsi lampeen, ja koskapa hän on hyvin tottelevainen 6 kk ipana ei hän mun huudoista huolimatta tullut rantaan, vaan vaihtoi aina suuntaa mut nähdessään. Ja meidän lampihan ei ole ihana hiukkapohjainen kirkasvetinen lampi, vaan mutapohjainen ällötys, jonka koko pinta on täynnä jotain vihreää mönjää ja vesi on mudan vuoksi ihastuttavan (paskan)ruskeaa.

Vihdoin neiti päätti uiskennella rantaan päin, mutta ei tietenkään mun käden ulottuville. Varsin fiksuna kahlasin veteen (lue: upposin pohjassa olevaan mutaan) melko uusine kennel kenkineni ja kiskoin vastahakoisen neidin rantaan. Upposin mutaan lähes reisiin asti ja tässä taistelussa menetin toisen kenkäni. Voi voi! Yritin urheasti tarpoa uudestaan mudassa ja etsiä kenkääni, mutta tuloksetta. Myöskään pätevä Mark ei yrityksistä huolimatta onnistunut (Mark seisoi rannalla ja haravalla tökki mutaa). Kenkä oli vajonnut mutaan eikä sitä löytynyt.


Tequila vaikutti kuitenkin hyvin iloiselta loistavasta uintisuorituksestaan ja kauniista ulkomuodostaan. Ei kun koira kainaloon, ainokainen kenkä käteen ja taistelun hävinneenä kohti kenneliä pesutoimiin.


Viikonlopun ohjelmassa on taas uusien kennelkenkien osto, onneksi en ostanut niitä aitoja Crockseja vaan halpis-feikki versiot. Guy harmitteli ettei ollut tapahtuman aikaan kotona, sillä olisi halunnut ikuistaa mut lammessa ja julkaista kuvan Facebookissa. Niinpä valitettavasti suurempi kuvamateriaali jäi uupumaan tästä mun ja lammen kaksintaistelusta, jonka tällä kertaa hävisin. Uusinta eriä ei toivottavasti ole luvassa.

p.s En tainnut myöskään hurmata puhtaalla ulkomuodollani noita kennelin työmiehiä. Ei sillä, että muutenkaan kennelvaatteissani ja meikittömällä naamalla olisin kovin viehättävä.

Disney Couture Enamel Bracelets

Ihastuin Disney Couturen suloisiin rannerenkaisiin - ihania tekstejä ja värejä! Nää tähän kerätyt helyt iski väriensä ja tekstiensä puolesta eniten. Vielä kun osaisi päättää mikä tai mitkä näistä päätyy mun korulippaaseen?

Jell-o

Yksi Sharonin koirista oli pari viikkoa täällä hoidossa ja kiitokseksi ihanat Sharon ja Paula toi mulle Jell-oa! Ne on kyllä kaksi hyväsydämisintä ihmistä, jotka tunnen! Kerroin niille, ettei Suomessa oo kovin montaa eri Jell-o makua, joten mun pitää hamstrata niitä matkalaukkuun ennen kotiin lähtöä (tiedän olen lapsellinen, mutta Jell-o shotit on hauskoja!). Niinpä ne ihanina ihmisinä päätti ilahduttaa mua useammalla paketilla.


Thanks Sharon & Paula! You two just always make me laugh! Love u <3