Huh, oon viimeksi kirjoitellut tänne puoltoista viikkoa sitten! Jälleen kerran toistan itseäni, mutten ymmärrä miten aika voi mennä näin nopeasti. Paljon on kumminkin taas ehtinyt tapahtumaan ja lupaan kirjoitella niistä vaikkakin (pikkuisen?) myöhässä. Guy ja Mark lensi maailmanvoittaja näyttelyyn Itävaltaan ja mä olen jälleen kerran koiravahtina, mutta nyt tulee se yllättävä juttu (rumpujen pärinää): en ole tällä kertaa yksin! Hollannista tuli mukava tyttö (=nainen) tänne astuttamaan koiraansa ja on sitten mun seurana koko tän noiden poissaoloajan. Ensin olin hieman huolissani, kun joudun viettämään aikaa jonkun ventovieraan kanssa, mutta olen todellakin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin tullaan toimeen. Juteltavaa riittää vaikka kuinka paljon ja aika meneekin nauraessa milloin millekin.
Tästä tuli nyt tälläinen pika postaus kun on pakko mennä nukkumaan. Huomenna sit paremmalla ajalla ja toivottavasti paremmilla jutuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti