Erie Shores Kennel Club

Nyt on viikonlopun näyttelyrumbasta selviydytty ja palattu normaaliin arkeen. Täytyy kyllä sanoa, että tuntui aamulla ihan mukavalta herätä ja hoitaa kenneli kaikessa rauhassa eikä järkyllä kiireellä niin kuin näyttelyaamuina.

Tiaran ensiesiintyminen Kanadan kehissä oli torstaina. Tiara oli ainoa leijona ja näin automaattisesti rop, mutta upeasta esiintymisestä huolimatta ei menestystä tullut ryhmässä. Pyörähdin kehässä myös vehnäterrieri nartun kanssa, joka oli winners bitch sekä vsp. Koiran kanssa ei ikinä aikaisemmin oltu treenattu näyttelyjuttuja, mutta ihme ja kumma selvisin kehästä nolaamatta itseäni.

Tiara odottelee kehään pääsemistä

Perjantaina pikkuinen Tiara töttörö saavutti kaatosateessa ensimmäiset kaksi pistettä sijoittumalla ryhmässä neljänneksi, norjalaisen Espen Enghin tuomaroidessa. Ei varmaan tarvii sanoa, kuinka mahtavalta sijoittuminen tuntui varsinkin kun eräs melko tunnettu handleri jäi sijoituksitta ;) Sainpahan kutsun Norjaankin, mutta se taitaa jäädä tällä erää käyttämättä... Esitin myös Taz lk. kääpiömäyräkoiran tuloksin best of winners sekä vsp.

Kuva otettiin lauantaina, kun perjantaina sade oli niin järkyttävä, ettei kuvaamisesta tullut mitään

Lauantaina ei odotetusti tullut Tiaralle ryhmäsijoitusta. Valitettavasti paikalliset sekä jenkit sijoittavat helposti pelkkiä handlereitä, eikä meidän tilannetta kauheasti paranna se, että tuomarit eivät juurikaan tunne rotua. Kanadassa on tän vuoden aikana ollut kehissä 7 eri löwcheniä (Tiara mukaan lukien), joten eipä ole kauheasti hurraamista rodun lukumäärällä näyttelyissä. Hassuinta on, että yhdellä ryhmäsijoituksella Tiara otti paikan top-2 leijonana :D Jospa otetaan tavoitteeksi olla top viiden joukossa vuoden lopulla :D Ei luulisi olevan kovin hankalaa!

Sunnuntainakaan ei tullut sijoitusta ryhmässä, mutta ainakin Tiara esiintyi mielettömän upeasti ja tuomarikin vaivautui sentään katsomaan meitä.

Pk. kääpiömäykkyjä sunnuntaina

Vaikka menestys ei päätä huimannut niin näyttelyistä jäi itselleni melko positiivinen fiilis. Ihmiset oli jälleen kerran hurjan mukavia, ja olinkin joku nähtävyys näyttelypaikalla. Eipä tainnut näyttelyn viimeisenä päivänä olla kovin montaa, joka ei olisi tiennyt, että "This girl is from Finland". Sainpahan kuulla lähes jokaiselta kuinka adorable, lovely tai cute olen, joten ehkäpä mun pitäis jäädä tänne eikä tulla takaisin Suomeen? Mulle myös yritettiin järkätä treffejä milloin kenenkin pojan kanssa, mutta kohteliaasti kieltäydyin näistä(kin) kutsuista. Eipä kuulu mun puolivuotis suunnitelmaan muita miehiä kun nää pari joiden kanssa asustelen. ;)

Nyt on pakko painua nukkumaan, mutta yritän tosissani ehtiä (=jaksaa) kirjoittaa hieman Kanadan näyttelyistä sekä niiden kulusta tän viikon aikana. Hyvää yötä mulle ja huomenta sinne Suomeen!