Huono päivä

Kuten kaikilla niin myös mulla on joskus (usein :D) huonoja päiviä. Päiviä, jolloin haluaisin vain olla yksin, käpertyä sohvan kulmaan ja olla puhumatta muille. Yksinasumisen ihanuus on juuri siinä, että saa olla yksin jos huvittaa ja saa tehdä (tai olla tekemättä) mitä haluaa, milloin haluaa. Täälläpä se ei valitettavasti oikein onnistu, kun asun kahden muun ihmisen kanssa ja töitä pitäisi tehdä sillonkin kun ei muiden naamat miellytä.

Olen myös tottunut keskustassa asuessa siihen, että kauppaan yms. voin mennä ihan koska haluan, täällä olen kumminkin jumissa enkä pääse minnekään ilman kyytiä. Inhoan olla muutenkin riippuvainen muista ihmisistä (äiti on eri asia <3) ja täällä olo on välillä ihan avuton.


Nyt kun oon päässyt tähän valittamisen makuun niin jatketaanpa samalla linjalla. Oon aina tykännyt tehdä asioita yksin ja oon myös ala-asteelta lähtien ollut surkea ryhmätöissä, sillä mielummin teen kaiken itse. No, sama pätee edelleen - siivoan mieluiten kennelin yksin, trimmaan koiria mieluiten yksin jne. Näinä mun huonoina päivinä, kun kaikki jo muutenkin ärsyttää ärsyynnyn entisestään, kun kesken koiran föönaamisen joku (Mark) tulee siihen häärimään. Ymmärrän, että hän haluaa vaan auttaa, mutta kun mä en yksinkertaisesti halua apua!


Täällä oon kyllä entisestään oppinut arvostamaan mun omaa rauhallista (siistiä!) asuntoa ja sitä mun omaa aikaa. Taidankin siis lokakuussa erakoitua sinne pinkille sohvalleni koirat kainalossa, juoda sitä punaviiniä ja katsoa leffoja - kuulostaa juuri nyt ihan täydelliseltä!

Nyt yritän taikoa sen hymyn naamalla ja mennä takaisin töihin (siivoamaaan Markin kanssa, huoh).

kuvat: weheartit.com